Tapio Mattlar: Perinneympäristöjen huomionarvoisia kasvilajeja

Presence Records

Musiikilla tavattiin menneinä aikoina muuttaa maailmaa ja ottaa kantaa, eikä tuo perintö ole vieläkään täysin kadonnut. Tapio Mattlar on pitkän taipaleen suomalaisen musiikin saralla kulkenut herra, joka on muusikko, musiikkitoimittaja ja maaseutuaktivisti.

Mattlarin toisen sooloalbumin otsikko kertoo jo runsaasti itse levyn sisällöstä, ottaen samalla kantaa ihan vaan silkalla olemisellaan. Perinneympäristöjen huomionarvoisia kasvilajeja -otsikko on vielä varmuuden vuoksi käännetty englanniksi alle muotoon Notable plant species of traditional rural biotopes, ettei pääosin instrumentaalisen levyn viesti pääse livahtamaan keneltäkään ohitse.

Kymmenen raitaa on kukin nimetty yhden kasvin mukaan. Kansitiedoissa imenevät suomenkieliset, latinankieliset ja takakannessa vielä englanninkieliset nimet, jolloin nykymaailmassa on vaivatonta etsiä verkosta lisää tietoa ja kuvia aina kulloisestakin aiheesta. Ketonoidanlukko ja Vanamo ovat ainoina koko joukosta saaneet osakseen myös laulettuja sanoja.

Eipä tässä silti sanoja enempää kaipaa, kun äänessä ovat pääasiassa erilaiset kielisoittimet. Ja kun sanon erilaiset, tarkoittaa se tällä erää poikkeuksellisen laajaa joukkoa enemmänkin folkkiin yhdistettyjä soittimia, kuten bouzouki, balalaikka, bassoviikinkilyyra ja sitar. Toki sähköisiäkin soittimia on joukossa mukana, mutta yhdistäisin silti kiekon ehdottomasti progehtavan folkin puolelle. Rock-termiäkin voi sovitella parin sähköisemmän luvun ylle, jos nyt kyse on enemmänkin sävyeroista.

Mattlarin levyn kappaleita yhdistää toisiinsa toisinaan jopa raskaasti jauhava soundi, jossa sähköiset ja akustiset kielisoittimet muodostavat yhdessä jykevän, vallimaisen rakenteen. Tuo valli ei ole aina välttämättä mikään huiman korkuinen tai paksuinen, mutta ääni tuntuu alati täyttävän jokaisen paikan. Rytmipuoli hoidetaan niin ikään lähinnä akustisin soittimin ja tuollakin saralla on toisinaan vaikea osoittaa pistettä, missä akustinen loppuu ja sähköinen alkaa. Toisaalta tämä heijastaa samalla levyn otsikon kautta aukenevaa maailmaa: muuttaessamme ympäristöämme luomme – ja tuhoamme – samalla toisenlaisia ympäristöjä.

Lähes 40 minuutin mittainen levy heijastaa osuvasti maailman tilannetta kyseisten kasvien kulmasta tarkasteltuna. Se ei ole aina mitenkään valoisa, eikä edes kovinkaan lupaava, vaan ennemminkin uhkaava ja jännitteinen. Useilla raidoilla tunnelma on jopa ahdistavaksi laskettava, vaikka esimerkiksi Pussikämmekkä ja Ketokaunokki eivät suoranaisesti päälle käykään. Niissä on vain omanlaistaan, folkahtavalla tavalla doomahtavaa otetta.

Levyn maailmaa määritteleekin enemmän soundi kuin itse sisältö, mikä saattaa vallan mainiosti olla tarkoituskin, mutta samalla näiden mitä moninaisempien kasvien ainutlaatuisuus tuntuu hieman katoavan.