Craneium: Unknown Heights

The Sign Records

Turkulaisen stoner/fuzz-orkesteri Craneiumin kolmas albumi ilmestyi itse asiassa jo kolme kuukautta sitten, mutta fyysinen kappale levystä saapui Desibeli.netin toimitukseen vasta jokin aika sitten. Tiedä sitten missä mahtoi kiekko kiertää, mutta viimeaikoina se on kiertänyt omassa soittimessani ahkerasti. Tuoreessa muistissa on reilun kolmen vuoden takainen The Narrow Line -pitkäsoitto, joka on kasvanut vuosien saatossa. Taisin kuunnella tuota albumia viimeksi aivan viime vuoden loppupuolella.

Stoner oli aiemmin ryhmän selkein leipäpuu, mutta nyt fiilis on kääntynyt asteen psykedeelisempään suuntaan. Saatekirjeessä puhutaan psyke/fuzz rockista, enkä lähde suoralta kädeltä kiistämään moista kuvausta, sillä rockin varressahan tässä ollaan tiukasti kiinni. Nipun lyhyin siivu, The Devil Drives, jolkuttelee itse asiassa jo reippaamman puoleisesti ja keveämmällä askeleella. Reipasta asennetta osoittaa myös avaukseksi sijoitettu A Secret Garden, joka niin ikään pystyy puristumaan alle viiden minuutin mittaan. Ei olekaan ihme, että kumpikin muotovalio on valittu sinkuiksi.

Psykedeelisemmät vedet ovat vallalla muilla raidoilla ja etenkin Shine Again ja Somber Aeons halkovat keuloillaan syvempiä soundimassoja. Usvaisemmat ulottuvuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että rockin rullaus ja menevyys katoaisivat mihinkään, kuten massiivinen päätösraita Unknown Heights osoittaa. Korkeudet saattavat olla tuntemattomia, mutta ei niissä tarvitse päämäärättömästi leijua.

Craneium on mielestäni petrannut lähes jokaisella osa-alueella, mutta vieläkin napakampaa tarttuvuutta ja pientä tiivistystä jäin yhä kaipaamaan. Osaset toimivat, ideat kohoavat korkealle ja kaikki on periaatteessa jo kasassa, mutta jokin ei vieläkään klikkaa kohdilleen. Olisin halunnut pitää tästä levystä vieläkin enemmän.