Knights of the Realm: Knights of the Realm

Playground

Knights of the Realm on todellinen heavy metalin superyhtye, joka aloittaa uransa sihti suoraan huipulle osoitettuna. Odotukset ovat kieltämättä melkoiset kun Magnus ”Megalomangan” Henriksson ja Larry ”The Hammer” Shield hoitavat soittopuolen, ensinnä mainitun vastatessa kielisoittimista ja jälkimmäisen rummuista. Vokalistiksi ryhmään on saatu puolestaan Mean Machine eli Marcus Von Boisman. Jokainen herra on siis ansainnut jo aiemmin kannuksensa, takonut miekkansa ja voittanut taistonsa, joten mikään ei voi mennä pieleen – vai voiko?

Kuinka ollakaan tyyli on perinteinen melodinen heavy metal, jossa vauhti on kohdillaan ja melodiat saavat iskeä niskaan Stuka-parven lailla. Huippubändien kohdalla ongelmaksi muodostuu usein se, mihin tekemisiä tulisi kulloinkin verrata. Kun Iron Maiden julkaisee uuden kiekon, on sen laadun noustava erittäin korkealle, jotta välittömästi ei puhuttaisi flopista. Knights of the Realmin kohdalla kuohunta on myös sen verran kovaa, että etkojen jälkeen olisi tiputtava jotain todella kovaa niskaan.

Lähdetään liikkeelle niistä parhaimmista paloista. Simppelisti nimetty Heavy Metal on nimensä veroinen kiskaisu klassista NWOBHM-laukkaa ja niinikään sinkkuna ilmestynyt When Metal Meets the Beast tuo mukaan kimalteisempaa Amerikan heavy metalia suoraan jostain 80-luvun syvyyksistä. Ei todellakaan mitään uutta heavy-auringon alla, mutta homma toimii.

Kolmas sinkku ja koko albumin pisin numero Fields of Fire uskaltautuu vieläkin syvemmälle Los Angelesin glamahtaville kaduille, mutta en ole aivan varma tuon suunnan kestävyydestä. Kasari tuli ja meni jo, ehkä sen kimaltavimpien palasten pitäisi vain antaa olla. Lisäksi hohteen lisääminen rankkaan heavy metaliin ei onnistunut silloinkaan sitä paremmin.

Knights of the Realm on mainio nostalgiapaukku, jonka kautta voi elää palasen historiaa uudelleen. Metal Attack jyrisee komeasti lopussa ja joukon nopein veto, Blood of Steel, saattaa hyvinkin avata linjoja kipakamman power metalin suuntiin tulevaisuudessa. Kylmä totuus on kuitenkin se, että yhtään Trooperia tai Balls to the Wallia tältä levyltä ei löydy, joten kunnia edelleen alkuperäisille kuninkaille, kun ritarit etsivät yhä omaa aarrettaan.