Tomi Nordlund & Syvä Joki: Äänet ja valot

Soit Se Silti

Niin se vain on, että Viisi vuotta myöhemmin -pitkäsoitto ilmestyi lähes kolme vuotta sitten. Tuolloin elettiin aivan toisenlaisessa maailmassa ja Tomi Nordlund & Syvä Joki soundasi miellyttävällä tavalla pohjoiselta R.E.M.:in ja Neil Youngin risteytykseltä. Juuri sellaiselta, joka on päättänyt soittaa Pomon iloisempia siivuja puristamatta soittimia tarpeettoman lujaa.

Kirkasotsaisuus ja luottamus tulevaan eivät ole kadonneet minnekään, vaikka maailma ympärillä muuttui, mutta bändin soundille on sen sijaan tapahtunut jotain. Tietysti neljä pitkäsoittoa edeltänyttä sinkkua ovat kertoneet kukin tarinaansa, sekä vihjailleet tulevaisuuden tuulista, mutta silti Äänet ja valot yllätti kokonaisuutena. Yhtye ei edelleenkään purista, se ei kiukuttele suuntansa muuttaneelle kohtalolle, mutta sävy on asteen tummempi, syvempi. Ehkäpä tämä on tapa reagoida kaikkeen tapahtuneeseen rakentavammin.

Pelastaja runnoo rokimmalla ja nopeammalla askelluksella itsensä Gotham Cityn karuille kaduille ja Jääsade pesee pinnat rokimman Neil Youngin muhevalla soundilla. Uudistuneessa ympäristössä upea Lupaukseni soi entistä komeammin, ja juuri tämän raidan pieni kumarrus folkrockin suuntaan tuntuu nyt raikkaan virvoittavalta.

Eikä maailma tietenkään lopu sinkkujen reunoille, vaan niiden jatkoksi ja ympärille Tomi Nordlund & Syvä Joki on rakentanut ehyen albumikokonaisuuden. Kymmenen raitaa ja noin kolme varttia toistavat klassista pitkäsoiton mittaa, jossa kuvitteellisen vinyylilevyn kummallekin puolelle sopii viisi raitaa. Jokainen palanen on tarkkaan harkitulla paikallaan, erilaisten tunnelmien ja tilanteiden seuratessa toisiaan sopivassa rytmissä.

Tarkoin rakennetuista albumikokonaisuuksista puhuminen armon vuonna 2022 saattaa tuntua tarpeettomalta, mutta Äänet ja valot toimii myös moderneilla ehdoilla. Eli jos jaksat kuunnella vain pari, kolme ensimmäistä raitaa, olet jo saanut kunnon rautaisannoksen ja eväät loppuunkin matkaan. Rokeinta laitaa edustava Äänet on rouhean rento rokkibiisi, jolla bändi saa ujutettua hämmentävän paljon Status Quoa folkahtavaan louhintaan. Em. Jääsade on hieno veto, kuten myös viimeisin sinkkuraita Kadonnut, jolla soundi jälleen varioituu ja aikalinjat risteävät ainakin 70-, 90- ja 10-luvuilla. Jotain albumikokonaisuuden tärkeydestä kertonee myös se, että Kadonnut-sinkun mainio B-puoli Katsot valoja yössä ei ole mahtunut mukaan pitkäsoitolle

Kuten todettua, maailma muuttui ja yhtye sen mukana. Monin tavoin Tomi Nordlund & Syvä Joki ei kuitenkaan kuulosta enää niin vakavalta ja pessimistisellä tavalla aikuiselta kuin aiemmin. Tämä ei tarkoita sitä, että nyt vedeltäisiin halvoista naruista, vaan ennemminkin levy tuntuu vain löytäneen paikkansa. Nipun ainoa balladikin on kohdillaan ja jäin kaipaamaan jopa vieläkin rohkeampia kurotuksia kumpaankin päätyyn, mutta kokonaisuus kantaa. Äänet kuuluvat, valot näkyvät, tie hahmottuu edessä antaen uusia lupauksia.