Sami Karu: Varjot ja valot

Ankarakapeikko

Sami Karu teki kuuleman mukaan kolmatta levyään lopulta kaksi vuotta, eivätkä työn parissa kuluneet vuodet olleet monin tavoin helppoja aikoja karanteeneineen kaikkineen. Vuosina 2019–2021 pala palalta muotonsa löytänyt pitkäsoitto värittyi tietysti aikaamme muuttaneesta pandemiasta, joka ei kuitenkaan kuulu näistä raidoista tarpeettomasti lävitse – ainakaan negatiivisena voimana, väittäisin.

Albumin kannessa lukee nyt Sami Karu Yhtyeineen, joten muutoksen tuulet ovat ilmassa monellakin tavalla. Periaatteessa mikään ei ole kuitenkaan muuttunut kovinkaan radikaalisti, sillä poprock soi yhä edelleen angloamerikkalaisen perinnön ehdoilla ja suuret tunteet osataan tuoda esiin niin hiljaa kuin äänekkäämminkin. Sanoisin silti, että uusi levy on rockimpi, rosoisempi ja suurempia äänivalleja suosivampi. Karumpaa musiikkia siis useammallakin tasolla, mutta vaikka soundi on springsteenmaisella tavalla laajempaa ja ehkäpä soulahtavampaakin, yhtye ei ole menettänyt herkkyyttään ja lämpöään.

Elämä ja maailma on kiistatta täynnä niin varjoja kuin valoja. Näitä samoja asioita pohditaan ja puidaan myös sanoituksissa, kun kertoja katselee ympärilleen ja näkee että Aikaa on, kunhan vain luottaa itseensä. Alkuun sijoitetut sinkkuraidat Tunnetko sen sekä Valot ja varjot ovat takuuvarmoja vetoja, eikä niinikään sinkkuna ilmestynyt Hipaisu jää sisarustensa varjoon, vaikka verkkaisemmin folkahtavan singer-songwriter polun reunaa kulkeekin.

Sinkkujen takana rintama on ilahduttavan vakaa, vahva ja leveä, eikä kiekolta pysty osoittamaan ainuttakaan turhaa numeroa, mikä on melkoinen saavutus näinä sinkkukeskeisinä aikoina. Muistatko miltä tuntuu ja etenkin todella muhevasti soiva Meidän nuoruutta tekevät onnistuneesti kunniaa Pomon legendaariselle E Street Bandille, lipsumatta kuitenkaan liian kauas myyttisen Amerikan raiteilla. Nämä ovatkin tarinoita suomalaisista maisemista, omista kesistämme ja ajoistamme, joissa riittää tarvittaessa draaman kaarta ja ihmeiden kimallusta.

Sanoisinkin että valot ovat voittaneet suvereenisti varjot ja tämä rahdun alle 40 minuutin mittainen albumi on sopivaa lääkettä uuden koronatalven karuuteen.