Jiri Nikkinen: M� oon

Texicalli Records

Jiri Nikkinen on mies pitk�ll� musiikillisella historialla, jonka kuuluisin luku lienee 80-luvun lopulla hittej� syyt�nyt Clifters. Nuo tasavaltamme omat fab fourit j�iv�t aikoinaan n�kem�tt�, mutta ehdin sent��n todistamaan Revolverin voimaa herk�ss� nuoruudessani, ennen kuin tarpeettoman v�h�lle huomiolle j��nyt b�ndi siirtyi telakalle. Kaiken t�m�n j�lkeen onkin hieman kummaa, ett� Desibeli.netiss� ei ole koskaan k�sitelty mit��n miss� Nikkinen on ollut mukana.

Ehk� syy on ennakkoluuloissa, sill� tunnustan suhtautuneeni Nikkisen uuteen sooloalbumiin melko varauksellisesti. Muotoiluklassikossa istuva herra n�ytt�� kiekon kannessa toisaalta t�ysin ajattomalta, mit� nyt pieni sienipilvi(?) hieman h�mment��. Itse musiikki h�mmensi kuitenkin huomattavasti enemm�n, sill� t�ll� er�� suomipoprockia on jatkettu elektronisilla elementeill�.

Nikkinen on siis modernisoinut soundiaan, mutta t�m� ei ole mielest�ni mit��n ep�toivoista trendien per�ss� laukkaamista, sill� kaikki tuntuu tapahtuvan musiikin ehdoilla, sen takia ja sit� korostaen. Maailman paino hy�tyy kyll� sovittajinakin h��rineiden Jyri Riikosen ja Pekka Gr�hnin soittamista koskettimista, mutta ytimen muodostaa Nikkisen s�velt�m� kappale. Herrahan on tuntenut aina lukkarinrakkautta The Beatlesin tekemisiin, mutta 80-luvun pastissit ovat aikoja sitten j��neet taustapeiliin, ja t�t� nyky� jalostusty�n hedelm�t ovat mit� maistuvimpia.

Tarinoissa kertoja kaipailee usein menneiden p�ivien ja rakkauksien per��n, mutta vaikka esimerkiksi Onks kukaan n�hnyt meid�n rakkautta kertoo jo paljon otsikollaan, ei Nikkinen sorru ruikuttamaan. Asioita osataan katsoa kepe�mmin, eik� katkeruus myrkyt� edes haikeampia muistoja. Tuo onkin taito, joka erottaa Nikkisen perustavanlaatuisella tavalla perinteisest� suomenkielisest� poprockista.

M� oon -pitk�soitto pelaa rohkeasti nostalgialla, niin musiikkinsa kuin tekstiens�kin puolesta, mutta kymmenen raitaa eiv�t rakenna mit��n huoletonta kiiltokuva-albumi menneist� p�ivist�. Mm. Vilppulantie ja Hullu paljastavat rypyt ja ruttaantuneet kulmat, sill� toki my�s lommot ja naarmut kuuluvat kaiken t�m�n j�lkeen. Ep�varmuus ja huolet ovat osa el�m��, ajasta ja i�st� huolimatta. Kiekon sulkeva M� oon se mies piirt��kin ympyr�ns� umpeen, kertojan tarkastellessa puolittainen hymynkare suupieless� oletettavasti oman historiansa varhaisia lukuja.

Jiri Nikkinen pystyi yll�tt�m��n kaikkien n�iden vuosien j�lkeen, tekem�ll� l�hes viiden t�hden albumin. Lopulta t�ysi pistepotti j�i kaipaamaan ainoastaan niit� paria suurempaa pop-hitti�, jotka olisivat vallan mainiosti voineet synty� n�ist� aineksista. Lyhyess� saatetekstiss� albumia kutsutaan Nikkisen parhaaksi, ja taitaa t�m� jokaisen soolokiekon kyll� sel�tt��kin.