Deadglow: Machine Skin

Omakustanne

Alkuvuodesta 2020 Deadglow oli vielä kitaristi Simo Lukkarin sooloprojekti, kun Escape-sinkku ilmestyi. Sittemmin projekti on muuntunut kolmen henkilön muodostamaksi yhtyeeksi, joka on nyt julkaissut sooloalbuminsa.

Kun esikoisalbumi ilmestyy näin varhaisessa vaiheessa, on oman linjan etsintä ja vahvuuksien kartoitus tietysti edelleen kesken. Toisaalta tuon energian ja arvaamattomuuden voi kääntää myös edukseen, ovathan soittajat itsekin saattaneet yllättyä syntyneestä lopputuloksesta. Lukkari saa vastata pääosin kielisoittimista, rummut ja muut lyömäsoittimet ovat Juha Mikkosen alaa, minkä lisäksi vokaalit hoitaa Jukka Ruottinen. Oululais-helsinkiläisellä combon jäsenillä on tietysti välimatkaa, mutta etäsysteemeihin on ehditty parin viime vuoden aikana kyllä tottua.

Progressiivinen rock on edelleen se rata, jolla Deadglow kulkee vakaasti ja biisien keskimitta painuu reilusti päälle viiden minuutin jo ennen kuin päälle 12 minuutin mittaista Your Blood (Parts 1-3) lasketaan mukaan. Em. sinkku esitteli jo rockin, grungen ja metallin välimaastossa liikkuvaa soundia, jota leimaa tuttujen rajojen rikkominen ja ns. sääntöjen kiertäminen.

Rockimpaa laitaa soundista edustaa Machine Skin, joka onkin viisaasti nostettu yhdeksi sinkkuraidoista. Tässä yhteydessä on nostettava hattua myös bändin rohkeudelle, sillä em. Your Blood -teos on sysätty kyseisen sinkuran B-puoleksi. Aikoinaan sinkkuketjun käynnistänyt Nothing to Fear on puolestaan se kiekon kenties grungehtavin veto, jyrkän aliceinchainsmaisella tavalla, joka tuntuu munuaisissa saakka.

Sinkkurintaman takana etenkin jykevästi metalloiva Reckoning Day kolistelee kivasti ja miellyttävä yllätys on myös tarpeettoman unohdettu Iron Maiden -laina Remember Tomorrow. Biisihän löytyy brittien debyyttialbumilta ja alkuperäiselle muodolle tehdään riittävästi kunniaa, vaikka tarvittavaa päivitystä onkin tapahtunut.

Machine Skin on selkeästi debyyttialbumi. Se avaa runsaasti mahdollisia kulkureittejä yhtyeelle, joka on vasta oivaltamassa eri mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen potentiaaleja. Rock ja proge, metalli ja grunge, melodisuus ja riffijyrä. Pareja löytyy, osa niistä pelaa yhteen, toiset rakentavat kontrasteja ja jotkin hakevat vielä paikkaansa, mutta tästä on hyvä jatkaa.