Possible Space: Wrong Kind of Music

Mydog Records

Onko oikeasti olemassa vääränlaista musiikkia? Tuota pohtii albumin otsikko ja kysymyksen äärelle asettaudutaan jo ensimmäisen raidan ensimmäisen minuutin aikana. Turkulainen Robert Storm on luonut tällä erää albumillisen kasarielektroa ja omin askelkuvion kieppuvaa musiikkia täysin omin säännöin, eli nyt tehdään lähtökohtaisesti vain sitä mistä itse pidetään – oli se sitten kuinka ’väärää’ tahansa.

Alkuvuodesta 2020 syntymään lähtenyt kahdeksan raidan kokonaisuus on sanalla sanoen kummallinen. Alkuun nämä retroisesti soundaavat raidat eivät tuntuneet lainkaan liittyvän toisiinsa, eikä musiikillisessa palapelissä vaikuttanut olevan päätä tai häntää. Lauletut biisit vuorottelevat selvästi erilaisten instrumentaaliraitojen kanssa, kun tanssittavat siivut ja kokeelliset ambient/elektro kuviot seuraavat toinen toisiaan.

Kimurantissa kahtiajaossa on periaatteessa samaa tuntua kuin David Bowien Low ja ”Heroes” -levyillä, joilla niin ikään pop-sääntöjen kanssa pelanneet raidat hakivat heijastuspintaa kokeellisista ja taiteellisemmista instrumentaaleista. Ja kuten Bowie aikoinaan, myös Storm osaa pelata nimenomaan raitojen vaihtelevien tunnelmien kanssa.

Instrumentaaleista If naksuttaa ja takoo dystooppista äänimaisemaa tummilla syntetisaattoreilla ja Kind Music sopisi vallan mainiosti modernin kauhuleffan ääniraidalle kolkkoine soundeineen. Ja kun em. raitaa edeltää vielä kulmikkaasti poppaileva Wrong Kind of Music, on vaikutus täydellinen. Samoin If-raidan toinen puoli, Someone Else’s Life rakentuu klassiseksi pop-raidaksi, jolla melankolia virtaa ja aikakaudellemme ominainen surumielisyys kaipaa lupausta paremmasta huomisesta. Ehkäpä vuosi 2022 tuo viimein vapauden, tai sitä seuraava vuosi, tai sitä seuraava.

Wrong Kind of Music on rikkinäinen levy, se on sydämeltään haavoittunut ja pinnoiltaan vioittunut, mutta samalla näistä eri tavoin kolhuilla olevista raidoista rakentuu jotain ainutlaatuista. Pitkäsoiton kaksijakoisuutta korostaa vielä sen sulkevan Space Above the Town / Spa Town -biisikaksikon massiivisuus. Jos kyseessä olisi vinyylialbumi, mahtuisivat nämä kaksi jättiä hädin tuskin toiselle puolelle, kaiken muun jäädessä A-puoliskolle. Ja kuinka ollakaan, muun levyn kaavat eivät enää päde täällä, vaan kumpikin on lempeästi soiva industrial/elektro jätti lyriikoilla.

Wrong Kind of Music on mitä selvimmin uuden luvun ensimmäinen lause, uuden ajan mahdollisuudet ymmärtävä ja niitä hyödyntävä albumikokonaisuus. Se on nähtävissä myös eräänlaisena teemalevynä, jolla käydään läpi hankalien aikojen saldoa. Olisihan se ollut mukavaa, jos Arabellan kaltaisia pop-helmiä olisi ollut levy täynnänsä, vaan näin kaikki tuntuu ehkä sittenkin selkeämmältä – ainakin possiblespacemaisella tavalla.