Lammassaari/Janka-Murros: Joulu

Huginn Records

Lammassaari/Janka-Murros pisti ulos albumillisen verran synkkää folkin sukuista musiikkia reilu vuosi sitten. Desibeli.netin sivuille Marras ehti vasta kuluvan vuoden alussa, mutta muistijälki tuosta rajoja haastaneesta kiekosta on edelleen väkevä. Keke Lammassaari ja Antti Janka-Murros loivat murhatarinoista synkkää musiikkia, jonka äärimmilleen karsittu muoto pisti kuulijansa pinteeseen.

Nyt kaksikko on siis pistänyt ulos joululevyn, jolla – yllätys, yllätys – tulkinnat ovat taas erittäin niukkoja, muodot karsittuja ja vähemmän on tietysti toistuvasti enemmän. Keke Lammassaari saa laulaa pääosin tuttuja ja klassisiksi laskettavia joululauluja, jotka ovat suomalaiselle adventtikansalle tuttuja sekä rakkaita. Antti Janka-Murros soittaa enimmäkseen urkuja sekä muunlaisia koskettimia, ja hänen tehtävänsä on luoda samaan aikaan avaria ja tummia äänimaisemia ilman sen kummempaa draamaa. Toki näiden ainesten seurana on klarinettia ja satunnaisia kielisoittimia, mutta pääosin tämä joulukonsertti on kahden miehen näytös ja visio.

Joululaulut saattavat isossa maailmassa olla ha-ha-hauskojakin, mutta nyt ainoa puna, joka saa värjätä lunta on tietysti viaton ja/tai aivan liian aikaisin vuodatettu veri. 1939 näkee talvisodan joulun, jossa tykit laukovat kuoleman viestejään sotilaille. Synkkää on, hiljaistakin ja julmaa, mutta toisinaan toivo pilkahtelee esiin pienen ruokapalan ja taivaisiin karkaavien ajatusten muodossa.

Olisin odottanut Lammassaari/Janka-Murros -joululevyltä jotain rankempaa ja uskaliaampaa, sillä Joulu on ’vain’ kokoelma sinänsä jopa viehättäviä kappaleita. Minne kontrasti ja rankkuus jäivät, vai hukkasinko jossain vaiheessa punaisen langan?