Desert Planet: Joystick Pop

Spinefarm / Odor Records

Joskus kakarana sain traumoja eräästä kotimaisesta tv-näytelmästä. Sen yhdessä kohtauksessa vanha mies samoili metsässä, ja sai omituisen huimauskohtauksen. Ylös suunnattu kamera pyöri huimaa vauhtia, puiden latvat blurrautuivat utuisaksi mössöksi, ja seuraavassa kuvassa mies rojahti maahan. Isäni sanoi lakonisesti: “Se sai lapinhulluuskohtauksen”.

 Sittemmin olen oppinut huomaamaan, ettei lapinhulluus ole välttämättä pelkästään negatiivinen asia. Pääkaupunkiseudulla pyöriessä ja sen kusipäisyyttä seuratessa tekee monasti mieli paeta erakoksi sinne, mistä se mestarillinen tiitulitaatuli-yhtye Aavikkokin tulee.

 Ja nyt tulee samasta tallista myös Desert Planet. Vasta äskettäin duoksi kasvaneen ja Ranskassa saakka keikkaa heittäneen kokoonpanon primus motor on Jalla Jallasta ehkä tuttu Jukka Tarkiainen, kaverinaan hällä Jari Mikkola. Kirkuvan vihreisiin moottoripyöräkypäriin ja valkoisiin haalareihin kernaasti sonnustautuva friikkipari ei peittele musiikkinsa alkuperää. Siinä missä Aavikon taide satsaa hienoihin saundeihin, viitaten tietokonepelimaailmaan verraten harvoin, lataa (load!) Desert Planet täysillä. Wanhojen Atarien, Mattel Intellivisionien ja Commodore 64:sten pelien kilahdukset, surinat ja plöräykset korotetaan korkeimpaan mahdolliseen retro-potenssiin. Kohderyhmä on täysin selvä: miesvoittoinen, hieman alle kolmekymppinen kuusnelos-faniosasto. Mainittakoon kuitenkin, että pikkiriikkisen on tehty kompromissia jamitettavuuden suhteen ujuttamalla hyvällä maulla mukaan tanssijytäkomppeja, jotka onneksi ovat tymäkkyydessään suht. 80-lukulaisia.

 Piiseissä ei kerta kaikkiaan ole mitään hulvaa, ne mieltää hymysuin mihin tahansa vanhaan peliin vaivatta. Nimetkin ovat nerokkaita: Lost Galaxians, Mosquito Island, Blockhead Warrior... oma suosikkini oli varma dj-hitti Arcade Twist, jonka säkeistöjen välissä sanotaan “Next Level!” 8-bittisinä löytyy myös ska- ja reggae-sävyjä, kuin silloin ennenkin. Videopelimusiikkikulttuuri on sen verran hallussa, että coverit Delta ja Popcorn olisi voinut mielestäni korvata rohkeasti omalla materiaalilla. Mutta eivät tietenkään huonoja nekään.
  Muutenkin huonouden käsite venäjää näiden kappaleiden kohdalla. Periaatteessa Joker-rallatus on perin juurin ärsyttävä, mutta eikö meistä jokainen ole pelannut joskus videopeliä, jonka musiikki saa repimään alapäänkin karvat?

 Bonus fruitseina mainittakoon vielä cd:ltä löytyvä video sekä hyvinkin suositeltavat kotisivut, joiden alta löytyy reilupelimeiningillä lähinnä yhtyeen vanhempaa tuotantoa mp3:ina.

 Itselläni on yhä vanha Intellivision sekä noin 30 peliä tuolla olohuoneessa: brass brass! Arvosanassani on varmaan väkisinkin tähden verran fanilisää, mutta tuskinpa tätä muut kuin valveutuneet piippifriikit hankkivatkaan?   Minustakin tulee isona hullu lappalainen LoFi-teknomies! Collect the Weapons and Destroy Aliens!