Janne Tapion Sisäinen Avaruus: Uusi elämä alkaa

Iso Pinkki / Hyvät levyt

Janne Tapion Sisäinen Avaruus sulki paljon ympyröitä ja kaaria kahden ja puolen vuoden takaisella Maapallon hautajaiset -albumillaan. Ilmavaa folk-poppia ja entistä rikkaampaa soundimaailmaa tuli ihasteltua, osin synkkiäkin tekstejä toisaalta kummasteltua. Mihin siis jatkaa matkaa, kun kaikki jo päättyi luonnollisesti?

Kuten tiedämme, albumin julkaisen jälkeisinä aikoina maailma todellakin tavallaan loppui, ainakin sellaisena minä sen aiemmin tunsimme. Loppuvuodesta 2021 elämme totaalisen erilaisessa maailmassa, jossa tämänkin albumin materiaali on syntynyt. Ja kyllähän muutokset kuuluvat näillä entistäkin jylhemmillä ja monipuolisemmilla raidoilla. Ankkuriraita Sydän nousee draaman kaarilla korkeimmalle, kun päälle kuuden minuutin mittainen ja jousilla vahvistettu kappale käy läpi luontaisen elämänsä, sykkien loppuun saakka toiveikkaana. Finaali onkin upea, mutta siitä huolimatta fokus osuu peräti viiden kiekolta lohkaistun sinkkujoukon lyhyempiin numeroihin.

Korona-ajalle ominainen sinkkutulitus käynnistyi jo viime vuoden puolella, kun Kapteeni ohjasi purtensa arveluttaville vesille. Liekö itsensä Ahab ollut symbolisessa ruorissa, kun ahneus ja häikäilemättömyys ovat sotkeneet suuntavaiston. Edelliseltä levyltä tutut teemat ihmisen ja luonnon välisistä jännittyneistä suhteista toistuvat myös Pohjaan painan pimeän pään -raidalla. Ihminen on mikä on, hyvässä ja pahassa.

Kaiken möyrinnän ja kielten uhkaavaksikin tulkittavan sahauksen jälkeen Onnellinen? tuntuu jopa aurinkoiselta poppikselta, vaikka nimen perässä kysymysmerkki huomion kiinnittääkin. JTSA saisi puolestani useamminkin suosia vähäisempiä sovituksia ja pienempiä äänivalleja, joissa silti voi olla runsaasti ainesosia. Rhodes soi upeasti, viulut ovat rahdun sopuisampia ja pintaan nousee vielä pieni countryn makukin.

Uusi elämä alkaa -albumi ei päästä kuulijaansa helpolla, siinä määrin kiekko on suoraa jatkoa edelliselle pitkäsoitolle ja reagointia nykyajan tilanteeseen. Ehkäpä Kasvukipuja kiteyttää sen osuvimmin: ”uusi elämä alkaa, uusi parempi alkaa, kunhan kakku on kärsitty palaan viimeiseen”. Kenties parempi huominen on jo pian täällä, vaikka taivas yhä tummalta vaikuttaakin ja tähdistä ei tunnu loistavan lämpöä, viisaudesta puhumattakaan, meille ihmisille.