The Fair Attempts: Signals

Starwing Digital

The Fair Attempts on kuluvana vuonna julkaissut peräti viisi sinkkua, jotka kaikki löytyvät indu/elektro -projektin kolmannelta pitkäsoitolta. Kolmas albumi reiluun kahteen ja puoleen vuoteen ovat sellaisia lukuja ja saavutuksia, että piikkihattua päästä ja kumarrusta Friendly Timon suuntaan. Eikä The Fair Attempts suinkaan syntetisoi vain samoilla indu-rihmastoilla, vaan jokainen pitkäsoitto on vienyt soundia, ideoita ja projektin omaa pienoisuniversumia aina eteenpäin.

Sinkuista albumin nimen jakava Signals antaa signaaliensa hidastua ja vauhdin asettua, kun taas Run Myself to Ground on se joukon ärhäkin ja äänekkäin rymyäjä. Kummallakin numerolla on kuitenkin riittävästi iskuvoimaa, joka nostaa ne sisaruksiensa edelle. Saattaa olla, että annan tekstien vaikuttaa liiaksikin mielipiteisiini, mutta elon nurjista puolista ja monista probleemista tahtoo vain syntyä tummasävyisiä tuotoksia.

Toki The Fair Attempts on aina ollut kallellaan varjojen suuntaan, mutta tällä erää räjähtävä energisyys on tehnyt monissa kohdin tilaa fatalistisemmalle synkkyydelle. Totta kai varjojen joukossa on myös valoa, sen määrä tuntuu vain vähenevän vuosi vuodelta. Kolikon toinen puoli on se, että Signals ei ole läheskään niin vihainen ja aggressiivinen, mikä tekee siitä rahdun helpommin lähestyttävän albumikokonaisuuden. Energiat ovat yhä taustalla, mutta aivan kuin asiat olisivat asettuneet vähäsen paremmin kohdilleen.

My Friend on toinen albumin viiden minuutin rajan saavuttavista numeroista ja kenties se onnistuneimmin eri elementtejä yhdistelevä hydridielektroteos. Koneet säksättävät aikakausien yhdistyessä, melankolisuus hiipii tietysti jälleen esiin saumoista, nurkista ja varjoista, mutta tempoltaan My Friend on silti laskettavissa nopeampien puolelle. Tekstit ovat kylmät, soundit kolkot ja päämelodia puhdasta kultaa – tasapaino, siitähän tässä on lopulta kyse, ja juuri nyt kaikki on balanssissa.

Signals on tumma ja öinen levy, jonka horisontit värjääntyvät illan punalla, lilalla ja sinisellä. We Disappearin sulkiessa viimein kiekon olo on kuitenkin hieman puhtaampi, rahdun reippaampi. Askel voi olla pieni, mutta se on tehty ja kuka tietää mitä tuleva tuo tullessaan.