Mikko Löytty: BlueStars

Eclipse Music

Klassinen blues rock on kuten tämän albumin kansikuvan maisema. Mikään ei ole tainnut muuttua enää pitkään aikaan, mutta silti siinä on jotain omaa magiikkaansa, joka saattaa juontua ehdottomuudesta, aitoudesta ja rosoisuudesta. Mikko Löytty yhtyeineen pisti BlueStars -kiekon markkinoille itse asiassa jo syyskuussa, mutta fyysinen kopio saapui Desibeli.netin toimitukseen vasta jokunen aika sitten, mutta kuten todettua: blues rock ei muutu mihinkään, saati vanhene, muutamassa kuukaudessa.

BlueStars on tiivistettynä tiukasti soitettua blues rockia, jolle Löytty on kirjoittanut muutaman uuden kappaleen. Lisäksi mies bändeineen versioi isompaa joukkoa tunnettuja ja vähemmän tunnettuja biisejä. Jotain studiossa lapanneen joukon koosta kertonee jo se, että jokaisessa albumin yhdentoista raidan nimessä on mukana ’featuring’ -sana, eivätkä nämä vieraat ole mitään heppoista sakkia. Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm, Heikki Silvennoinen, Janne Louhivuori… Lista on vakuuttava, mutta myös odotuksia nostattava. Taitoa siis löytyy, materiaali on vankkaa vaan kuinka on itse kokonaisuuden laita?

Jos lähdetään liikkeelle negatiivisista asioista, niin Löytty ei ole vokalistina ja etenkään englanninkielen ääntäjänä kovinkaan erikoinen. Eiväthän blueskitaristit toisaalta tahdo koskaan olla mitään kulta- tai superraspikurkkuja, mutta joka tapauksessa – maailmasta löytyy myös runsaasti laadukkaita blueslaulajia ja -laulajattaria, jotka olisivat taatusti antaneet äänensä ilolla käyttöön tässä seurassa.

Toinen lievän nitinän paikka on runsas lainamateriaali, jolla on täytetty levyä. Totean tämän etenkin kun herran omasta kynästä on irronnut mm. rauhallisempi Muddy Boots ja rokkaavampi Just Walking, eikä Sami Sippolan riehakkaalla saksofonilla vahvistettu Highway 61 häviä vertailussa yhdellekään albumin muulle raidalle. Yhdellekään.

Toki Ahlqvistin huuliharppu nostaa Jimmy Reedin Honest I Do -vedon arvoa ja studiossa livenä purkitettu Swooshy tekee kunniaa Freddie Kingin siivulle, mutta viimeistään ankkuriksi sijoitettu Hound Dog alkaa kyllä painamaan purtta aaltojen alle. Ei sitten mitään muuta keksitty, kuin Kuninkaan kuuluisaksi tekemä ja jo aikaa sitten puhki soitettu ralli? Eikä biisille ole edes tehty sen kummemmin pahaa, mitä nyt hiukan lisätty rautaa tankojen päihin.

Plussaa sataa kokonaisuuden tiukoista raameista, joilla yksitoista raitaa puristuu kasaan kuin ikäloppu Chevy romuttamon kuutiokoneessa. Löytty johtaa orkesteriaan tyylillä ja vaikka materiaali on kauniisti sanottuna värikästä, kulkee punainen lanka halki kiekon.