Kuuhullu: Ollaan täällä yksin

Luova Records

Suomalainen jos kuka tietää, kuinka olla samaan aikaan synkkä ja herkkä. Kuuhullu kävi tutuksi jo kesällä 2020, kun yhtyeen ’riverboat music’ seilasi Desibeli.netin toimitukseen Kosketan pohjaa -sinkun muodossa. Sittemmin vettä on ehtinyt virtaamaan melkoisesti siltojen ali, mutta nyt Felix Lybeck ja kumppanit tarjoavat kokonaisen pitkäsoitollisen samaa lääkettä.

Yhdeksän raitaa ja rahdun alle kolme varttituntia ovat vinyylikaudelta tuttuja pitkäsoiton numeroita ja mukana on kaksi peräti yli seitsemän minuutin mittaista siivua, sekä yksi numero joka yltää miltei samoille metreille. Klassiseksi voi kutsua myös ryhmän kolhiintunutta folkpoppia, jossa on sopiva loraus folkrockin aineksia. Sävellyksissä sekoittuvatkin angloamerikkalaiset ja suomalaisugrilaiset ainekset siten, että lopputulema sijoittuu omille leveyspiireilleen.

Toteutuksessa yhtäältä sävellykset ja sovitukset rullailevat kuin huomaamatta eteenpäin, toisaalta yhtyeen pursi ui syvällä ja tummat ainekset nousevat sieltä täältä pintaan. Avainsana on tasapaino, tämä levy näet tuntuu olevan erittäin tasapainoinen. Soitinpaletti on pitkälti akustinen, harvojen sähköisten elementtien asettuessa taustalle, ja näin huomio kiinnittyykin itse teksteihin.

Kuten jo arvion ensimmäisellä rivillä tuli todettua, meno on lyriikoiden puolesta synkkää, suorastaan surumielistä, mutta ei kuitenkaan tukahduttavalla tavalla. Nämä kappaleet ovat kiistatta syntyneet synkistä aatoksista ja murheellisista vesistä, mutta esimerkiksi Outoja yllättää jopa iloisilla torvillaan ja Soudetaan keskustaan saa jalat tuntumaan keveämmiltä. Kuolema kummittelee taustalla, murhe pitää toisinaan kädestä, mutta silti väittäisin Ollaan täällä yksin -albumin olevan lohdullisen.