Solution 13: Chapters From Private Hell

Wormholedeath

Solution 13 herätteli nimellään joitain todella vanhoja muistikuvia. Uskon nähneeni bändin keikalla jossain, joskus – ehkä. Hmm, niin tai näin, tuo epämääräinen muistijälki on sävyltään positiivinen. Jotain aika rankkaa metallinrunttausta musiikki taisi olla, mutta ei mitään supernopeaa sahausta.

Pari demoa ja yhden pitkäsoiton uuden vuosituhannen alussa julkaissut ryhmä on ollut telakalla jo pidempään, mutta kun muu maailma pysähtyi paikoilleen pandemian kourissa, tekivät oululaiset mekastajat yllättävän paluun. My Private Hell -sinkku saatiin ensin ulos ja nyt on samalla otsikolla varustetun pitkäsoiton vuoro järkyttää maailmaa.

Oululaisten privaatti helvetti on rakennettu rokkaavasta metallista, jossa ei tarvita koskettimia, torvia eikä mitään muutakaan turhaksi katsottua. Murisevampaan laitaan sijoittuva laulu, kahden kitaran runttaamat riffiseinät ja pohjalla paukkuvat rummut, plus tuhdisti nakuttava basso. Peruspalikoitahan nämä ovat, ei mitään yllättäviä manöövereitä ja silti homma toimii kuin Chevyn isolohko. Useimmiten iskut ovat painavia, vaan eivät tietenkään aina, sillä juuri vaihtuvuus ja sävyt tekevät äärilaidoista huomionarvoisempia.

Monissa liemissä koetellut soittajat vetävätkin kivirekeään tyylillä, mutta materiaalin harmillinen tasaisuus uhkaa kääntyä tasapaksuudeksi. Periaatteessa ongelmat tuntuvat koskevan enemmänkin biisien viimeistelyä, kuin niiden varsinaista luomista. Maya Korvelan vokaalit nostavat What I Need -vedon osakkeita mukavasti, kun vuoropuhelu laulaja Ilkka Järvenpään kanssa kulkee raiteillaan. Pientä vaihtelua tarjoaa myös Sweet Surrender, mutta enempäänkin olisi mielestäni ollut rahkeita.