Thy Row: Unchained

Rockshots Records

P��kaupunkiseudun suunnilta kotoisin oleva Thy Row pisti ulos alkuvuodesta 2019 itsens� mukaan nimetyn EP-levyn, joka summasi samoihin kansiin pari aiempaa sinkkua sek� pari uutta vetoa. Musiikki oli rapsakkaa rockmetallia, jota kelpaa soittaa niin juhlissa kuin yksi�n kammiossa. Ryhm� ei sortunut turhaan kikkailuun tai sopimattomien mausteiden tunkemiseen jo itsess��n toimivaan keitokseen, joten albumi on looginen seuraava askel.

Kolme mainion EP:n nelj�st� raidasta on p��tynyt my�s debyyttipitk�soitolle, jonka sulkee per�ti kolmiosainen rockmetalliteos � nyth�n panokset vasta nousevat. Levy ilmestyi itse asiassa jo syyskuun lopulla, mutta Desibeli.netin toimitukseen saapui fyysinen kopio vasta jokin aika sitten, mutta mihinp� rockmetalli happanisi parissa kuukaudessa.

Isompiakin linjavetoja siis suositaan, mutta ymm�rt��kseni t�m� ei ole mik��n teemalevy, vaikka lopussa raaman kaarta piirret��nkin. Eik� siin� mit��n, sill� kolmeen osaan lohkottu The Downfall -triptyykki ei tipauta vauhtia miss��n vaiheessa. Onpa kolmiosaisen taipaleen viimeisin osuus jopa valittu uusimmaksi sinkuksi, joten uskoa omaan tekemiseen l�ytyy ja rallihan on kerrassaan jouhevasti kulkeva.

Itse asiassa kautta linjan jatkuva tiukka vauhdin yll�pit�minen on laskettavissa jopa heikoksi kohdaksi, sill� albumimitassa ryhm�n riffil�ht�inen rypistely tahtoo alkaa hieman v�sytt�m��n 40 minuutin kokonaiskeston j�lkimm�isell� puoliskolla. Sekaan olisi tarvittu vain yksi tai kaksi kaavasta irtoavaa numeroa, tai edes selv�sti hitaampi/nopeampi palanen, jolloin aina tarpeellista kontrastia olisi syntynyt.

Melodisuus, tarttuvien palasten toisto ja napsakat kitarariffit. N�ill� p��st��n kuitenkin pitk�lle ja Unchained ei niin vain j�� kahleisiinsa kiinni, vaikka sapluunat hieman kapeat ovatkin. Pinnat viel� vokalistin komeasta, mutta samaan aikaan rouheasta ��nest�, sek� tiukasti perusasioissa pysymisest�.