Thy Row: Unchained

Rockshots Records

Pääkaupunkiseudun suunnilta kotoisin oleva Thy Row pisti ulos alkuvuodesta 2019 itsensä mukaan nimetyn EP-levyn, joka summasi samoihin kansiin pari aiempaa sinkkua sekä pari uutta vetoa. Musiikki oli rapsakkaa rockmetallia, jota kelpaa soittaa niin juhlissa kuin yksiön kammiossa. Ryhmä ei sortunut turhaan kikkailuun tai sopimattomien mausteiden tunkemiseen jo itsessään toimivaan keitokseen, joten albumi on looginen seuraava askel.

Kolme mainion EP:n neljästä raidasta on päätynyt myös debyyttipitkäsoitolle, jonka sulkee peräti kolmiosainen rockmetalliteos – nythän panokset vasta nousevat. Levy ilmestyi itse asiassa jo syyskuun lopulla, mutta Desibeli.netin toimitukseen saapui fyysinen kopio vasta jokin aika sitten, mutta mihinpä rockmetalli happanisi parissa kuukaudessa.

Isompiakin linjavetoja siis suositaan, mutta ymmärtääkseni tämä ei ole mikään teemalevy, vaikka lopussa raaman kaarta piirretäänkin. Eikä siinä mitään, sillä kolmeen osaan lohkottu The Downfall -triptyykki ei tipauta vauhtia missään vaiheessa. Onpa kolmiosaisen taipaleen viimeisin osuus jopa valittu uusimmaksi sinkuksi, joten uskoa omaan tekemiseen löytyy ja rallihan on kerrassaan jouhevasti kulkeva.

Itse asiassa kautta linjan jatkuva tiukka vauhdin ylläpitäminen on laskettavissa jopa heikoksi kohdaksi, sillä albumimitassa ryhmän riffilähtöinen rypistely tahtoo alkaa hieman väsyttämään 40 minuutin kokonaiskeston jälkimmäisellä puoliskolla. Sekaan olisi tarvittu vain yksi tai kaksi kaavasta irtoavaa numeroa, tai edes selvästi hitaampi/nopeampi palanen, jolloin aina tarpeellista kontrastia olisi syntynyt.

Melodisuus, tarttuvien palasten toisto ja napsakat kitarariffit. Näillä päästään kuitenkin pitkälle ja Unchained ei niin vain jää kahleisiinsa kiinni, vaikka sapluunat hieman kapeat ovatkin. Pinnat vielä vokalistin komeasta, mutta samaan aikaan rouheasta äänestä, sekä tiukasti perusasioissa pysymisestä.