Essi Lepp�nen systeemi: Taivaan laitaa

Alakulttuuritalo

Essi Lepp�nen systeemin keski�ss� on runoilija ja rap-artistiksikin tituleerattu Ester Nuori Lepp�, joka on luonut Taivaan laitaa -pitk�soiton materiaalin yhteisty�ss� Lauri Talasniemen kanssa. Viidennen runokokoelmansa julkaiseva Lepp� on jo tehnyt jonkin verran musiikkiakin, mutta Taivaan laitaa on t�m�n nimikkeen alla esikoisalbumi.

Hieman yll�tt�en musiikki onkin kallellaan folkin sek� kansanmusiikin suuntaan, eik� laulukaan ole puhelaulua, vaan ennemminkin vahvaa lausuntaa. Ei kiekko t�ysin rummuton ole, mutta rytmipuolella huomattavan mittavan vastuun saavat kantaa runsaasti ��ness� oleva piano sek� kontrabasso. T�m� avartaa levyn sis�isi� avaruuksia ja antaa niin sanoille, kuin harvemmille nuoteillekin enemm�n tilaa, mink� lis�ksi rummut todella tuntuvat silloin kun ne esimerkiksi rytmitt�v�t Taivaan laitaa -kappaletta.

Kuulija saa ilmavamman muodon ansiosta enemm�n aikaa kuulemansa prosessointiin ja kun sitten vauhti on hetkellisesti huimaavampi esimerkiksi tekstin puolella, kontrasti korostuu entisest��n. Hiljaisesti helmojaan per�ss� laahaava Mariam ry�ps�ytt�� pari nopeaa sanakasaa niskaan, vain hidastuakseen l�hes seisaalleen seuraavassa hetkess�. Jekkuhan ei ole mik��n uusi, mutta juuri nyt ja juuri t�ss� tilanteessa se on nerokkaan loistelia. Taivas on jumalan kasvot menee viel� pidemm�lle, vaikka kappale ei kest� edes nelj�� minuuttia � k�ytetty aika vain tiivistyy t�ss� muodossa ja n�ill� riveill� samaan aikaan niin kovin, kovin tiuhaan punotuksi kudokseksi. Eik� ��nimaisema ole l�hell�k��n ylit�yttymist�.

Viulu johtaa joukkoa monissa solmukohdissa ja etenkin rootsimmin soitetussa Anna anteeksi rakas -raidassa eri soitinten yhteispeli luo kuin huomaamatta vahvaa magiikkaa. Nostetaan nyt esille viel� albumin kenties tarttuvin numero, eli Ruusupellot, jonka simppeleiss� koukuissa ja kaunista kauniimmassakin kulussa on jotain Nick Cavelle ominaista taikuutta.

Essi Lepp�nen systeemi kulkee oman taivaansa laitaa tavalla, joka saa pohtimaan musiikin rajoja j�lleen kerran. Eih�n t�ss� kaikkea �oikein� tehd�, mutta kiekon fokus onkin jossain muualla, kuin t�ydellisen kliinisen studiosuorituksen saavuttamisessa. Harmi ett� pari (omasta mielest�ni) rahdun heppoisempaa raitaa hieman notkahduttavat kokonaisuutat, ihan hivenen vain.