Tyranny: Black Vistae

Firebox

Kotimaisen Tyrannyn musiiki on ns funeral-doomia puhtaimmillaan, eli hidasta, haudanraskaasti eteenpäin laahustavaa sekä erityisen synkkää, mutta mikäpä olisikaan sopivampaa soitantoa tähän lohduttoman murheelliseen ja pimeään vuodenaikaan. Kappaleita vuosituhannen alussa muodustuneen kaksikon debyytille on annosteltu ainoastaan kolme, levyn kokonaispituuden noustessa silti kolmeen varttiin – ja tämä kulkee vielä MiniCD nimikkeellä!

Verkkaisena oppaana kiireettömien kenttien ikuisten usvien huomaan toimii Passing Through Ague. Kappale ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla vakuuta täysin, mutta muutaman kerran kypsyttelyn jälkeen alkavat ne koukut hitaasti upota. Äänen hitaat aallot jotka kerta toisensa jälkeen käyvät pääasiassa koskettimien, kitaran sekä todella matalan vokalisoinnin voimin väsymättä samaan rantaan maalaavat hitaasti synkän lohduttomia visioitaan. Levyn ehkäpä vahvin sävellys, The Leaden Stream ottaa edeltäjänsä esittelemät ainekset, ja hieman uutta lisäten muokkaa niistä vieläkin vaikuttavamman titaanin. Kappaleen sydänmailla soitanto intoutuu jopa hetkittäin melkoiseen nostatukseen, koetellen vakavasti funeral-nimikkeen rajoja. Kolmas ja samalla raskain sävellys Drown painuu nimensä mukaisesti syvälle mustiin tuntemattomutta uhkuviin vesiin, jotka saavat Tolkienin kalmansuotkin näyttämään huviretkiseudulta. Kitaran lisääntynyt särö sekä aavistuksen kiihtynyt tempo, yhdessä enemmän esille nousseiden lyömäsoittimien kera vievät levyn pisintä kappaletta kohti vääjäämätöntä päätöstään.

Tyranny on musiikissaan lähtenyt rohkeasti äärimmäisen hitaan, kalman synkän, pohjattoman eteerisen sekä kuoleman kauniin maiseman maalaukseen. Kapeasti kivetyllä ja korkealle kohoavalla tiellä ei monikaan suomalainen yhtye ole aiemmin askeltanut, mutta uskon että Tyrannylle tuo tie on vasta alussa. Tästä on sopivan synkkää jatkaa.