Pohjanmaa yhtye: Lakaluoma-Arkansas

PL-TEC KY

Enpä muista aiemmin saaneeni arviolevyn saatekirjettä, joka olisi kirjoitettu pikaisesti Toto-lapun taakse. Siis sen juoksevia hevosia koskevan lajin pelikupongin, jossa pienet ja isot rahat vaihtavat omistajiaan. No, Pohjanmaa yhtye kertookin erilaisten lakeuksien paikoista suomenkielisen kantrin keinoin, minkä lisäksi viralliset saatesanat saapuivat myöhemmin sähköisesti. Spontaanius lasketaan kuitenkin tällä erää bändin ja tekijöiden eduksi.

Lakaluoma-Arkansas on yhdentoista raidan mittainen debyyttialbumi, jolta puuttuvat lähes kaikki esikoisten hankalimmat ongelmat. Musiikki puksuttaa mukavasti eteenpäin, soundit naittavat yhteen suomenkielisen rockin, suomirockin ja countryn paaleja, joista saadaan kasattua komeasti soivia biisejä. Yksikään raita ei ylitä neljän minuutin rajapyykkiä, kun taas toisessa päässä nipusta löytyy vain yksi alle kahden ja puolen minuutin mittainen vetäisy. Mikä tärkeintä: jokaisessa biisissä on vähintäänkin yksi hieno melodia, riffi tai idea – ja useimmiten vähintäänkin kaksi tai kolme moista.

Muoto on siis rautaisesti hallussa, mutta jos jokin jättää toivomisen varaa, on se oman tyylin variointi ja satunnainen mukavuusalueilta ulos uskaltautuminen. Kappaleet kun seuraavat toisiaan ehkä tarpeettomankin samoilla askelmerkeillä. Kyllähän rivitanssiaskeleet täyttävät genren sisäiset säännöt, mutta eivät varsinaisesti vaaranna mitään tai pistä ekstraa peliin.

Hieman enemmän rootsin kanssa leikittelevä Joki vaan virtaa on mukava irrottelu ja voimaannuttava Hitsauslaulu kiskoo veljiä ja siskoja ylös murheen alhoista. Rockimpi rallaus asteen rennommalla takanojalla nostaa myös Kiireen eturiviin, kun taas rakkauden voimasta kertova Punaisia ruusuja on suorista suorin rakkaudentunnustus. Joku taisi vierestä todeta, että onpas taas pinkkiä lemmen jollotusta – mutta sitähän se rakkaus teettää.

Lakaluoma-Arkansas on reilun puolen tunnin mitassaan napakka paketti suomenkielistä kantrirockia, jossa tunteet ovat vaihteeksi positiivisempia ja tuopitkin taitavat olla mieluummin puolitäysiä. Tästä on hyvä jatkaa kohti Teksasia, Oklahomaa tai vaikka ihan Kaliforniaan saakka, ellei sitten Tiistenjoki tai Löyhinginluoma osoittaudu vetovoimaisemmaksi suunnaksi.