Bob Dylan: Springtime in New York, The Bootleg Series, Vol. 16, 1980-1985

Kun Bob Dylan täytti 80 vuotta keväällä 2021, radio-ohjelman Dylan-spesiaalin vieraita pyydettiin valitsemaan suosikkilevy mittavasta katalogista. YUP-nokkamiehenä tunnettu lauluntekijä Jarkko Martikainen nappasi tuosta sammiosta vuodet 1989-2006 kattavan Tell Tale Signs -harvinaisuuskokoelman. Omiinkin suosikkeihini kuuluva levyvalinta kertoo paitsi Dylanin myöhempienkin vuosien laadusta myös tuon Bootleg Series -sarjan tasosta.

Vuonna 1991 (!) alkanut arkistojen aarteita pöyhivä julkaisusarja on päässyt 16. osaansa (!). Jo pari osaa aikaisemmin Bootleg Series sukelsi Dylanin pitkän uran mustaan aukkoon osoittamaan, miten kiinnostavaa musiikkia hän teki silloinkin kun albumit olivat hänen mittapuullaan kammottavia (Saved, 1980 ja Shot of Love, 1981). Springtime in New York sohaisee jälkimmäisen osalta samaan limakasaan, löytäen sieltäkin lisää kultaa.

1980-luvun taitteessa Dylanin taidetta leimannut fundamentalistinen kristillisyys ei tunnu niin vaivaannuttavalta, kun mukana on materiaalia myös selvemmän ajan vahvemmilta albumeilta (Infidels, 1983 ja Empire Burlesque, 1985). Springtime in New York maalaa yllättävänkin selkeän kuvan siitä, miten hukassa maailman kaikkien aikojen paras lauluntekijä 1980-luvulla oli. Hienoja kappaleita syntyi ja edellä mainitut pari hyvää levyäkin, mutta polku oli kateissa. Eksymisen syvyydestä kertovat myös vuoden 1985 jälkeen syntyneet levyt, mutta onneksi ne eivät ole tämän kirjoituksen aiheena.

Voi olla, että edes Springtime in New York ei nosta Shot of Lovea historian pohjamudista, eikä se sitä kyllä ansaitsekaan. Julkaisu kykenee kuitenkin typistettynä tupla-albumiversionakin kertomaan, miksi Dylan palasi mestarilauluntekijöiden joukkoon vasta 1997 julkaistulla Time Out of Mind -albumilla. En tiedä miten viiden levyn boksiversiota jaksaisi kuunnellakaan, kun muusikot ja tuotantotyyli vaihtuvat jatkuvasti.

Springtime in New York on täynnä sekä raakoja että lämmöllä täytettyjä vetoja, joista jotkin onnistuttiin albumeilla vesittämään liki täydellisesti. Esimerkiksi upea 12-minuuttinen New Danville Girl, raaka live-esitys Enough Is Enough -ränttätänttäbluesista, sielukas Tight Connection to My Heart, energinen Price of Love ja vaivattoman persoonallinen I And I herättävät paljon kysymyksiä siitä, mitä näiden äänitysten jälkeen on studiossa tapahtunut. Onneksi meillä on nämä jalokivet nyt.