Goon: Valtatie 7

Korkeakoski

Kotkalainen rytmimusiikkiorksteri Goon otti ymmärtääkseni muutaman vuoden hiukan happea ainakin julkaisurintamalla, mutta kuluvana vuonna julkaistut sinkut ovat enteilleet seuraavaa pitkäsoittoa. Ja tässä se nyt on: Valtatie 7. Pitkäsoitto jolta löytyy yhdeksän riemukkaan kurvailevaa ja vapain kuvion loikkivaa rallia.

Sinkuista Pilliifarkut tulikin jo tarkistettua alkusyksyn sinkuissa, ja ska’n napakka tiukkuus istui yhä kuin ne vanhat ja luotetut pillifarkut. Aikoinaan ensimmäiseksi sinkuksi valittu Metropolit on siskoonsa verrattuna yllättävänkin raskasta ja tummaa mäiskettä. Noin Goonin mittareilla nyt ainakin. Arjen puristustahan tuossakin ruoditaan, mutta sävy on harmaampi, vaikka torvet soivat ja kitarastakin osataan löytää helkyntää.

Valtatie 7 tulee aluksi kulkemaan vain digitaalisten musiikkipalveluiden puolella, mutta fyysistä julkaisuakin lupaillaan. Tulevan vinyylijulkaisun B-puolen starttaava Maaliviiva on sekin sinkuksi jo valjastettu. Kyseinen ralli saa puolestaan vetoapua Ainan suunnalta, ja jälleen suomenkielisen rockin tummasävyisyys tahtoo hiipiä nurkkiin murisemaan. Onpa tässä tiessä nyt runsaasti melankolian kuoppia.

Toisaalta tuossa kahden erilaisen maailman yhdistämisessä Goon on löytänyt paikkansa, sillä iloinen ska ja suomalainen realismi osaavat kyllä täydentää toisiaan, kun olosuhteet vain ovat oikeat. Ja nyt ne ovat. Toisessa ääripäässä Kaikki ja enemmän intoutuu romanttiseen unelmointiin, jossa Pariisin sielua soittavat haavekuvat saadaan jakaa elon kauneimman asian kanssa. Siitä on Kivitalo Espoossa kaukana, mutta jotenkin ne mahtuvat silti samaan pienoisuniversumiin.

Valtatie 7 on soundillisesti lavea ja moneen paikkaan johtava musiikillinen väylästö, jossa yhdistyvät arjen realistisuutta korostaen valo ja varjo. Toki tarinoiden hahmot osaavat yhä unelmoida ja haaveilla, mutta enemmän tämä levy kertoo ihmisistä tässä ja nyt, sekä kaikesta siitä, joka täyttää tämän niin kutsutun elämämme.