Aino & Hajonneet: Hullui unelmii

Svart Records

Roisia rockia, tiukkaa asennetta ja kipakoita riffejä, joiden viereen on ujutettu tarttuvia melodioita. Kyseisillä aseilla on tietysti lyöty kasaan jo toinenkin rock-levy, mutta aina on tilaa uusille yrittäjille, sekä hulluille unelmoijille.

Aino & Hajonneet avasi pelin reilu vuosi sitten erittäin lupaavasti. Koronakesän 2020 loppupuolella ilmestynyt Hullui unelmii -sinkku oli energinen startti ja vuotta myöhemmin Yhdentekevää metelöi vähintäänkin yhtä säröisästi ja sydämeen käyvästi. Siinä välissä ilmoille pääsi myös Tervetuloa mun vuoristorataan -sinkura, ja kaikki kolme siivua ovatkin valioyksilöitä sarallaan.

Kolme sinkkua on lyöty albumin alkuun, eli kaikki aseet laulaen lähdetään myös debyyttipitkäsoiton kanssa liikkeelle. Eikä taktiikka ole hullumpi, sillä kokonaisuuden sangen lyhyt mitta (hieman päälle 26 minuuttia) ei anna mahdollisuuksia kovinkaan suurten draaman kaarien rakenteluille. Yhdeksän biisiä ja yksi välisoitosta käyvä raita muodostavat kyllä riittävän monen megatonnin kokoisen rock-jyrähdyksen, vaikka parille lisäraidallekin olisi ollut tilausta.

Ryhmän musiikki on siitä erikoista, että päällisin puolin se vaikuttaa aluksi normi räimeeltä, jossa on tiraus punkkia ja kaksi garagea. Pinnan alla on kuitenkin melodisempi kerros, josta voi löytää viittauksia jopa power popin suuntaan. Vokaalit on ikuistettu hivenen sotkuisesti, samoin kitarat, mutta tuo näennäinen sotkuisuus on itse asiassa tarkoin punnittua soundileikkiä. Näissä kohdin jäsenistön kokemus nouseekin selvästi esiin positiivisena voimana.

Sinkkuja osataan tehdä, mutta entä sitten ne muut kipaleet? Päivänsäde ja menninkäinen, joka siis ei ole lainabiisi, päivittää vanhan sadun tähän maailman aikaan ja jo nimellään oleellisen välittävä Kaikki kääntyy parhain päin on sekin kiistaton osuma. Toki teksteissä tahtovat varjot nousta huoneen nurkkiin, mutta usko tulevaan ja hetkessä eläminen saavat arjen maistumaan paremmalle. Mauista puhuttaessa Fresitaa & tupakkaa on hieman kitkerämpi, mutta melankoliastahan on parhaat melodiat tehty – omasta mielestäni nyt ainakin.

Hullui unelmii kärsii hieman lyhyydestään, sekä lähes halki kiekon vallitsevasta kiireestä. Toki eteenpäin nojaavat biisit ja lievästi painostava fiilis ovat turboahdetun rockin saralla etuja, mutta tehoja saataisiin enemmän irti pienellä vaihtelulla. Siis muullakin, kuin alle minuutin mittaisella välihuminalla. Ensimmäinen lyönti ei tipauttanut vielä kanveesiin, mutta kyllä tämän kiekon tulee muistamaan.