Nemecic: The Last Magic in Practice

Inverse

Tymäkkää death-johdannaista metallia soittava Nemecic jäi reilu neljä vuotta sitten mieleen, kun komppanian The Deathcantation -debyyttialbumi viimein ilmestyi. Takana oli todella pitkä taival, mutta tyylillisesti esikoinen oli ehkä sittenkin lievä pettymys. Jotain kertonee jo se, että pidän levyä tätä nykyä melko puhtaana kolmen tähden kiekkona. Onhan sillä hetkensä, mutta ajan virrassa debyytti jäi lopulta suht vaatimattomaksi näytöksi.

Reilu kaksi vuotta sitten ilmestynyt Wardenclyffe -sinkku esiteli bändin uuden vokalistin, rapeaäänisen Aki Salosen ja nousujohteinen työ jatkuu myös toisella pitkäsoitolla. Saatekirjeessä muistetaan mainita Fear Factory ja Lamb of God, sekä tietysti Ruotsin maa, mutta eivät nemeciclaiset silkkaan perässähiihtoon ole sortuneet.

The Last Magic in Practice on nähtävissä puolittaisena teemalevynä, mutta jokainen raita toimii myös täysin omillaan ja tulkitsisin lyriikoidenkin syntyneen lähinnä samantyylisten ajatusten saattelemina. Taikuus, maaginen maailma, olevaisen ohuiden verhojen taakse kurkistaminen – aiheethan ovat ikuisia ja siten meitä kaikkia ja eri aikakausia yhdistäviä.

Pysytellään kuitenkin poissa syvistä vesistä ja keskitytään musiikkiin. Death on kiistatta tärkein kannatinpalkki, jolle metallirakenteet on nostettu, mutta mm. The Chatter of Teeth leikittelee eksoottisempienkin ainesten kanssa. Uusin sinkkuraita Dodecahedron Avenue paukuttaa coreisesti läpi viiden minuutin, osoittamatta pienintäkään uupumisen merkkiä. Vielä syvemmälle syöveriin imeytyy päätösraita Orbis de Ignis, jolla melodiset elementit toimivat kaiken kruununa.

Värikkäämpien kankaiden lisäksi Nemecic hallitsee tietysti deathin perusjutut. Aikoinaan albumin ensimmäiseksi sinkuksi nostettu Invocation for the Muse tuo kuvaan mukaan ripauksen doomin lohduttomuutta, temppuahan käytetään halki kiekon siellä täällä onnistuneesti. Sphix rullailee raskailla telaketjuillaan selvästi alamäkeen, ja taitaa siinä jäädä muutama tupakin alle, mutta kuka niitä kaikkia laskee.

Runsaasti kaikkea, mutta ei liiaksi mitään. Tasapainoinen, monipuolinen ja etenkin pitkässä juoksussa yllättävänkin tarttuvia palasia sisältävä death-kiekko, joka osoittaa Nemecicin nousseen seuraavalle tasolle.