Mylly: Hyllyn paras

Luotto leibeli

Räyhäkkää punk rockia rutisteleva Mylly on julkaissut tänä vuonna jo peräti viisi sinkkua, joista Aihetta niille nostettiin Desibeli.netin sinkkukoosteeseen alkusyksystä.

Nyt kaikki sinkut on lyöty samoihin kansiin, kavereiksi on losautettu kuusi muuta biisiä ja koko komeuden kruunaa em. Aihetta nillle biisin johdatuksena toimiva Intro. Onko tämä nyt sitten levykaupan hyllyn parasta antia, vai myllyttääkö yhtye kiviään vain kitka mielessä? Totuus on tunnetusti näkökantajuttu, mutta yritetään löytää ydin ryskeen keskeltä.

Elämä on yhtä vuoristorataa, arki sarja kummia kohtauksia ja kun Gambiinaa kitataan niin kohta napsahtaa jo Tunti turpaan ja Mirkku jahtaa kertojaa raivoissaan faijansa hirvikiväärin kanssa pitkin pitäjiä. En edes lähde pohtimaan, kuinka taide on syntynyt, sillä sakkaushan se vain potkii, toisinaan jopa ampuu kohti. Mylly pyörittää siis räyhäisän rockin tuttuja aineksia, mutta jauhinkivet jättävät melkoisia kokkareita sekaan, vaikka melodiat parhaimmillaan popahtavan tarttuvia ovatkin.

Myllyn tapa ottaa jokaisesta tilanteesta sata pinnaa irti on tavallaan upea, mutta samalla ratkaisut tahtovat hieman toistua ja härski painiote toimii mielestäni vain niin monta kertaa. Näin pitkäsoiton mitassa nyt ainakin, etenkin kun vain kaksi raitaa ylittää kolmen minuutin haamurajan. Ainakin ankkurina kuultava välitilinpäätös Syyntakeettomii olisi ansainnut pari säkeistöä lisää, eikä jalan nostaminen kaasulta pitäisi olla kuolemansyntiin verrattava teko. Eli jotta päästään hyllyssä priiman puolelle, kannattaisi hiukan laventaa valikoimaa ja toimintatapoja.