Matti: Tähän

Omakustanne

Minne lienee kadonneet ne menneet päivät, pohti Matti keväällä 2020. Kyseinen biisi oli samalla tulevan pitkäsoiton ensimmäinen sinkkulohkaisu, jolla jo viiden vuoden ajan pelkällä etunimellään esiintynyt artisti osoitti osaavansa kaivaa folkahtavasta poppiksesta esiin aurinkoisempaakin laitaa. Sittemmin sinkkuja on ilmestynyt melkoinen määrä ja tietysti toinen sinkku Kuiskauksia hämärään palautti kokonaisuuteen mukaan ne aiemmista töistä tutut sydänsurut, kuinkas muutenkaan.

Albumilta ilmestyi lopulta huimat kuusi sinkkua ja nyt kun uusi normaali käynnistelee hiljalleen maailmaa, on koittanut Matin esikoisalbumin aika. Kymmenen suomenkielistä kappaletta, kaikkia niitä yhdistää folkahtava pop ja suhteellisen rikas bändisoundi, vaikka kirkkaimmassa valokeilassa onkin mies & kitara. Miehen kuusikielisessä on toisinaan sähköt, toisinaan taas ei, mutta olennaista on lämmin ja läheinen fiilis. Soundimaisema on osattu pitää riittävän kapeana ja hillittynä, vaikka toisinaan äänivallit korkeiksi kohoavatkin. Näin monen sinkuran jälkeen on tietysti oikeutettua kysyä, että josko kaikki merkittävät siivut on jo kuultu pikkujulkaisuilla. Kaupallisesta näkökulmasta sinkut onkin poimittu varsin viisaasti, mutta toki pitkäsoitolta löytyy niitäkin hetkiä, jotka eivät ensinnäkään sovi sinkkuformaattiin.

Matti on lähtökohtaisesti sympaattinen kertoja, mutta hänessä on mielestäni aina ollut pieni ripaus nuorta Röyhkää, joka pääsee selvimmin ääneen massiivisella päätösraidalla Eilinen seuraleikki. Siinä tuntoja puretaan armotta, kun eilisen humalaista toilailua ryhdytään tarkastelemaan eri suunnista. Vanha kansa sanoo, että humalassa sanotaan se mitä selvinpäin mietitään – ja ehkäpä juuri niin tapahtuu joskus. Eikä niitä luurankoja saa koskaan tungettua ehjinä takaisin kaappeihinsa, eikä sanottua saa sanomattomaksi.

Monta astetta kevyemmin ja positiivisemmin albumin avaava Sanat karkaa on puolestaan mitä viehättävin rakkauslaulu, joka on naamioitu puolihuolimattomasti biisintekoprosessia purkavaan tekstiin. Ja puolihuolimattomuus on tietysti täysin punnittua ja tarkoitettua, kuten myös Kaikki on hyvin rullailussa. Naiivius on vaarallinen aines, mutta Matti ei näemmä polta näppejään niin millään.

Sinkuilla sanottiin paljon, ehkä liikaakin, mutta kaikki kappaleet ovat asettuneet esikoispitkäsoitolla omille paikoilleen. Tähän -albumi onkin yhden ihmisen tarina tähän asti, matkakertomus musiikin voimin ja joukko nopeita hetkiä sekä ikuisesti kumisemaan jääneitä kysymyksiä. Jokainen meistä on uniikki, mutta samat kysymykset yhdistävät kaikkia.