Crimson Crow: Silence Before the Dawn

Omakustanne

Crimson Crow on joutunut kasaamaan omakustannepitkäsoittonsa ikävissä tunnelmissa, sillä levy toimii samalla yllättäen menehtyneen vokalistin muistokirjoituksena. Asiat kulkivat vieläpä niin harmillisesti, että levyllä kuullaan vain osassa kappaleita edesmenneen herran laulua, kun demoja on käyty läpi ja pyritty kasaamaan se mitä kasattavissa on ollut.

Elämä kuitenkin jatkuu ja myös Crimson Crow päätti jatkaa eteenpäin uuden vokalistin kanssa, eikä mennyttä edes yritetty kopioida yksi yhteen, vaan tuore vokalisti on komean bluesrock-äänen omaava nainen. Taustatarina tekee tietysti levyn arvioimisesta hieman hankalamman, koska alun alkaenkaan ensisijainen tavoite ei ole oletettavasti ollut ehyen albumikokonaisuuden luominen, vaan kyseessä on tavallaan välitilinpäätös. Yhden maailman loppu ja toisen alku, jossa historian armoton sarana kääntyy uuteen suuntaan.

Blues rock tuossa tulikin jo mainittua, mutta Silence Before the Dawn -levy pitää sisällään myös runsaasti muuta. Yhtäältä kaikki perustuu enemmän ja vähemmän melodisen ja raskaamman rockin runttaukseen, mutta raitakohtaisesti mukana on progempaa rockia, klassisen heavy rockin 70-lukulaista jytää ja ovea ei lyödä kiinni myöskään popin tarttuvien koukkujen tarjotessa mahdollisuuksia.

Kahden täysin erilaisen vokalistin ansiosta levy soundaa samaan aikaan rikkaalta ja hivenen hajanaiselta, aivan kuin koossa olisi kahden eri bändin splittijulkaisu. Fakta on kuitenkin se, että parhaimmillaan ryhmä saa isommat ja raskaammatkin murikat kolisemaan komeasti pitkin mäkiä. Howling for Freedom on otsikkonsa veroinen jyrä ja pari astetta kevyempi Shame oireilee selvää hittitautia, jos nyt sovitusta olisikin voinut, ja ehkä kannattanut, korjata hieman kaupallisempaan suuntaan.

Idiot lähtee svengaavamman rockmetallin kainalossa seikkailemaan jonnekin, jossa voidaan välillä vaikka lorauttaa funkkia polviin ja skan väriset taivaanrannat koristelevat menoa. En edes lähde pohtimaan mistä/kenestä biisi kertoo, mutta hauskaa tuntuu ainakin olevan. Toisessa ääripäässä Yesterday’s Dream venyttää melodisen melankoliansa lähes seitsemän minuutin mitalle, mutta jännite kestää kuin kestääkin rasituksen.

Silence Before the Dawn on kauniisti sanottuna hajanainen kokonaisuus, jonka loppuun on kaiken kukkuraksi lykätty viisi bonusraitaa. Kaiken tämän jälkeen päässä soivat hyvin moninaiset ja monitahoiset äänet, mutta kaikkea yhteen sitovana nuorana toimii raskas rock. Mahtislovariksi jalostettu End of the Line sulkee taatusti monella tasolla lukuja, kun taas koko paketin päättävä Dream Within a Dream (Acoustic Version Snippet) uskaltaa jo naurahtaa kaikelle, aivan kuin elo olisi vain yksi iso leikki – mitä se voi hyvinkin olla.