Julkaistu: 28.01.2004
Arvostelija: Janne Kuusinen
Multibase Oy
Henri Kasperin ja Tero Rikkosen muodostama duo Hero on omien sanojensa mukaan “suomalaisen verbaalimusiikkikulttuurin sankari ja uranuurtaja”, ja tullut täyttämään nykyisen, iskelmämusiikissa vallitsevan suunnattoman tyhjiön. Joten vapiskaa, Perkoila ja Leskinen! Tältä ensilevyltä löytyy seitsemän raitaa, joista yksi on joululaulu. Tyylit(tömyydet) vaihtelevat kantrista ja trioliballadista bossa novaan saakka.
Minkä tahansa musiikinlajin alkutaival on karikkoinen, niin myös näiden veikkojen lanseeraaman “verbaalimusiikin”. Se näyttäisi tarkoittavan ylilyötyä iskelmäpastissi-huumorihakuisuutta jostain Jope Ruonansuun ja Kummelista tutun Kari ja Karvattomien välimaastosta. Lisäksi verbaalimusiikista ei selvästikään ota tolkkua, että kenelle ja miksi.
Sekä sävellykset, sanoitukset että sovitukset on ilmeisesti tehty jollain tietokoneen verbaalimusiikki-generointiohjelman beta-versiolla. Olisin hyvin pitkälle valmis kyseenalaistamaan tämän uuden, vallankumouksellisen tyylilajin sanallisen määritteestä sekä “verbaali”- että “musiikki”-osuuden. Karskit puoliriimit ja suht karmaisevat sinnepäintaustat, ralliraita Seksi ja olut etunenässä, tuovat kevyesti mieleen Mikko Alatalon huonoimmillaan potenssiin kymmenen, tai sitten Lapinlahden linnut kymmenen vuoden kuluttua.
Lopullisen giljotiinituomion levylle takaavat härskinpuoleiset lainat Beatlesin Oh! Darlingista (Oi rakkaimpain) ja Desafinadosta (Heron joulu). Tai no, lainat ja lainat: kyllähän kirjastoistakin varastetaan kirjoja.
Annetaan nyt rehellisestä veijonbaarimeiningistä se puolikas. Kansista antaisin mielelläni toisen puolikkaan, jos vain löytyisivät esim. piisien tekijätiedot jostain. Ainakaan tämä ei ole pahantahtoista musiikkia. Komento takaisin, Perkoila ja Leskinen.
Ei isketä iskelmää kuuntelevaa Nivalan likkaa tällä äänitteellä. Kuurojen kanssa voisikin olla parempi flaksi. Tuskin olette olleet tosissanne, poijjaat.