Shannon Lay: Geist

Sub Pop

Jälkikäteen tarkasteltuna Shannon Lay valitsi kenties surkeimman mahdollisen hetken luopua päivätöistään, sillä reilun kahden vuoden takainen August oli hänen ensimmäinen albuminsa täysipäiväisenä muusikkona. Musiikista ei ole Yhdysvalloissakaan saanut kovinkaan paljon rahaa viimeisen kahden vuoden aikana, mutta ehkäpä laihoja vuosia seuraavat lihavat vuodet – ken tietää?

Neljäs sooloalbumi Geist jatkaa aika tarkalleen siitä, mihin August jäi elokuussa 2019. Folkahtava pop soi heleän eteerisenä, miellyttävänä ja melodioita korostavana. Pääosassa ovat akustinen kitara, sekä tietysti Layn lämmin ja aurinkoinen laulu. Lay välttelee kuitenkin kaikenlaista huutamista ja kiljahteluja, fiiliksen ollessa lähempänä Simon & Garfunkelin harmonisuutta. Taustalla soivat vaimeasti sähköiset instrumentit, mutta nyt pitää vielä erityisesti korostaa sanaa ’vaimeasti’.

Kaunista, viehättävää ja omin tavoin näppärästi kertoilevaa, mutta samalla huomaan edelleen kaipaavani jotain lisää. Sinkuksikin nostettu A Thread to Find uskaltaa jo hieman rohkeammin ottaa tukea em. taustoista, ja soitossa on positiivista, bändimaista vibaa. Vastakkaisessa päässä spektriä toinen sinkkuraita Awaken and Allow uskaltaa lähestyä hiljaisuuden muureja siten, että äänessä on vain laulu ja aivan hiljaa soitettu sello tms.

Lay osaakin hallita äärimmilleen karsitun ilmaisun, ja hän kukoistaa saadessaan edes hiukan bändin tukea taustalleen. Harmillisesti lähes albumin kaikki muut raidat sijoittuvat näiden päiden väliin, sijoittuen ’kivaa mutta helposti huomaamatonta’ -osastoon. Ainoa soundillisesti ja rakenteellisesti rohkea numero on hauskasti nimetty Untitled, joka olisi kannattanut sijoittaa mielestäni keskemmälle albumia. Kenties jopa kuvitteellisen B-puolen avaajaksi, siinä määrin kummallinen folk-numero on kyseessä.