Astrid Swan: D/other

Soliti

Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen siitä, että Astrid Swan on yhä keskuudessamme ja saan nauttia hänen uudesta musiikistaan. Vuoden 2017 From the Bed and Beyond -pitkäsoittohan oli, ja on tietysti edelleen, kerrassaan upea pop-albumi, mutta mestarillisella teoksella oli omat varjonsa.

Neljä vuotta on kulunut ja kuudes pitkäsoitto on nyt valmis. Tilanne taustalla ei ole ymmärtääkseni muuttunut mihinkään ja Swan tietää kuolevansa pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin parantumattoman sairauden takia. Lähestyvä väistämätön ei ole kuitenkaan synkentänyt musiikkia, vaan kenties antanut sille omanlaistaan hehkua.

Saatesanojen mukaan D/other-albumin kappaleet ovat syntyneet viimeisten viiden vuoden aikana, joten osa niistä on ainakin periaatteessa ajalta, jolloin Swan ei ollut saanut lääkäreiltä vielä ilmoitusta sairautensa parantumattomuudesta. En osaa, enkä oikeastaan edes halua, erottaa aikajanalla raitoja toisistaan, eikä levyä ole ainakaan omasta mielestäni järjestetty minkään tietyn aiheen ympärille. Ennemminkin D/other on poikkeuksellisen onnistunut kokoelma monenlaisia tuntoja, asioita, huomioita ja ajatuksia. Kuolema on toki läsnä, niinhän se on jokaisen syntyneen elämässä, mutta väistämätön päätepiste ei hallitse koko elon janaa, eikä levy vaikuta millään tavoin viimeiseltä työltä.

Albumin tähän mennessä julkaistuista kolmesta sinkusta Not Your Mom edustaa biisijoukon menevämpää ja samalla tietysti kaupallisempaa laitaa. Hiukan folkahtavakin poprock rullailee kuin painoa vailla ja Swanin yhtye saa kiihdytettyä siivun suorastaan liekkeihin, lyömättä touhuaan kuitenkaan takalaittomaksi. Jälleen kerran pitää nostaa hattua etenkin sovituksen edessä, jonka myötä hyvästä on jalostunut erinomaista.

Kumpuilevan melodian omaava Luxuries olisi voitu räjäyttää poprockin äänekkäisiin taivaisiin, mutta kevyemmän ja selvemmin folkahtavan popin puolelle vierähtävä muoto tuo sävellykseen kieltämättä omanlaistaan arvokkuutta. Silvi’s Dream sijoittuu tavallaan näiden kahden väliin, esitellen Swanin menevämpää laitaa saksofoneineen kaikkineen ja pysytellen ensimmäiset kaksi minuuttia hieman pienempänä. Olisiko vertaus kypsempään David Bowieen jo liikaa? Enpä usko.

Jokainen kokonaisuus rakentuu osistaan ja tässä tapauksessa esiin tulee nostaa niin Owen Pallettin jousisovitukset kuin Swanin soittama piano, muista koskettimista nyt puhumattakaan. Sähköinen ja akustinen täydentävät toisiaan, kuten selvät sanat ja ajatuksia kutkuttavat kielikuvat, joille löytyy useampia tulkintoja. Tämä on levy mm. rakkaudesta, peloista, ongelmista ja toiveista, eli toisin sanoen elämästä. Swan vaikuttaa oivaltaneen joitain merkittäviä asioita, joista tärkein lienee tässä hetkessä eläminen, koska mitään muuta meillä ei todellisuudessa ole. Emmekä usein edes tarvitse mitään muuta päästäksemme lähelle oikeasti oleellisia asioita.

Neljä tähteä ei tuntunut aluksi oikealta ratkaisulta, vaan ennemminkin D/other kuulosti alussa vahvan kolmen tähden kiekolta. Kuuntelukerrat ja biiseihin uppoutuminen syvensi kuitenkin hitaasti pitkäsoiton luomaa kuvaa, joka lopulta näyttäytyi lähestulkoon täysin uudessa valossa. Tältä levyltä ei löydy Special Onesin ja Song of Fearin kaltaisia hittisiivuja, mutta jos puolikkaita tähtiä voisi pistää päälle, niin tässä ja nyt olisi sen paikka.