Johanna Iivanainen: Broken River

Iivana Records

Johanna Iivanainen aloitti uransa jazzyhtyeiden solistina, mutta sielukkaan tulkitsijan veri on vet�nyt jo pitk��n americanan puolelle. Kymmenen vuoden takainen Kadotaan uneen -soololevy oli jo selv� siirto uuteen suuntaan, mutta t�ll� er�� Iivanainen on pit�nyt my�s tuottajan jakkaran itsell��n, joten lopputuleman pit�isi olla t�sm�lleen halutunlainen. Broken River on toinen englanninkielinen soololevy, jota edelsi vuoden 2004 englannkielinen debyyttipitk�soitto, eli nyt tehd��n pitk�st� aikaa paluu englanninkieleen.

Americana ja kantrin kaiho yhdell� puolella, kevyesti sivelty ja hieman jazzahtava sek� hengelt��n verkkainen pop toisella seinustalla. Musiikkia rikastetaan vain sopuisilla ��nill�, vokaalien asettuessa kirkkaimpaan valokeilaan. Kaava ei ole yht��lt� mill��n tavoin vallankumouksellinen, mutta niukkana pidetty paletti pystyy taikomaan vahvoja tunnelmia pienin elein. Piano ja Rhodes tekev�t paljon, Mikko Iivanaisen pedal steel kitara p��see hiukan maalailemaan kaihon leve�mmill� teloilla ja pohjalla rytmiryhm� yritt�� pysytell� poissa n�iden tielt�.

Broken River on vieh�tt�v� ja haurauttaan vaaliva levy, jolta j�� oikeastaan odottamaan vain jonkinlaisia ravisteluita edes silloin t�ll�in. N�m� ovat kiistatta kauniita lauluja ja taiten rakennettuja tulkintoja, mutta per�kk�in kuultuna jopa kauneus k�rsii inflaatiosta, kun albumilta ei l�ydy mink��nlaista todellista vastavoimaa. Tai edes sit� yht� s�r�� ja kokkaretta, jonka j�lkeen kaikki olisi viel�kin siloisempaa.

Enk� nyt huuda mink��n s�r�kitaravallin per��n, vaan v�itt�isin saman efektin olleen saavutettavissa yhdell� viel�kin karsitummalla numerolla. On Cloud Nine olisi voitu pit�� silkkana pianoballadina, ilman mink��nalaista sivutukea muilta soittimilta, tai sitten vaikkapa Broken River -nimibiisill� olisi nojattu vokaalien kanssa silkkaan pedal steel -kitaraan.

Broken River on kaikin puolin upea levy, sit� en kiist� lainkaan. Nyt korvakarkkia tulee kuitenkin siihen malliin, ett� tusinan raidan annos saattaa olla jo rahdun liikaa, jotta huippufiilis pysyisi yll� kalkkiviivoille saakka. Hyv�t nelj� t�hte�, mutta viiteenkin olisi ollut kaikki ev��t jo kasassa.