Johanna Iivanainen: Broken River

Iivana Records

Johanna Iivanainen aloitti uransa jazzyhtyeiden solistina, mutta sielukkaan tulkitsijan veri on vetänyt jo pitkään americanan puolelle. Kymmenen vuoden takainen Kadotaan uneen -soololevy oli jo selvä siirto uuteen suuntaan, mutta tällä erää Iivanainen on pitänyt myös tuottajan jakkaran itsellään, joten lopputuleman pitäisi olla täsmälleen halutunlainen. Broken River on toinen englanninkielinen soololevy, jota edelsi vuoden 2004 englannkielinen debyyttipitkäsoitto, eli nyt tehdään pitkästä aikaa paluu englanninkieleen.

Americana ja kantrin kaiho yhdellä puolella, kevyesti sivelty ja hieman jazzahtava sekä hengeltään verkkainen pop toisella seinustalla. Musiikkia rikastetaan vain sopuisilla äänillä, vokaalien asettuessa kirkkaimpaan valokeilaan. Kaava ei ole yhtäältä millään tavoin vallankumouksellinen, mutta niukkana pidetty paletti pystyy taikomaan vahvoja tunnelmia pienin elein. Piano ja Rhodes tekevät paljon, Mikko Iivanaisen pedal steel kitara pääsee hiukan maalailemaan kaihon leveämmillä teloilla ja pohjalla rytmiryhmä yrittää pysytellä poissa näiden tieltä.

Broken River on viehättävä ja haurauttaan vaaliva levy, jolta jää oikeastaan odottamaan vain jonkinlaisia ravisteluita edes silloin tällöin. Nämä ovat kiistatta kauniita lauluja ja taiten rakennettuja tulkintoja, mutta peräkkäin kuultuna jopa kauneus kärsii inflaatiosta, kun albumilta ei löydy minkäänlaista todellista vastavoimaa. Tai edes sitä yhtä säröä ja kokkaretta, jonka jälkeen kaikki olisi vieläkin siloisempaa.

Enkä nyt huuda minkään särökitaravallin perään, vaan väittäisin saman efektin olleen saavutettavissa yhdellä vieläkin karsitummalla numerolla. On Cloud Nine olisi voitu pitää silkkana pianoballadina, ilman minkäänalaista sivutukea muilta soittimilta, tai sitten vaikkapa Broken River -nimibiisillä olisi nojattu vokaalien kanssa silkkaan pedal steel -kitaraan.

Broken River on kaikin puolin upea levy, sitä en kiistä lainkaan. Nyt korvakarkkia tulee kuitenkin siihen malliin, että tusinan raidan annos saattaa olla jo rahdun liikaa, jotta huippufiilis pysyisi yllä kalkkiviivoille saakka. Hyvät neljä tähteä, mutta viiteenkin olisi ollut kaikki eväät jo kasassa.