grönroospunkt: Lisää lauluja taloista ja puutarhoista

Omakustanne

Tätä nykyä jo aivan omilla urillaan suomirockin ja uuden aallon aavojen ulappien tuolla puolen kruisaileva grönroospunkt on ollut kahtena edellisenä syksynä esillä Desibeli.netissä, joten ei kahta ilman kolmatta. Kaiken kukkuraksi EP-annokset ovat vaihtuneet pitkäsoiton mittaan, joten ryhmän veri päästään ensi kertaa punnitsemaan kunnolla.

Jälkikäteen tarkasteltuna kahden vuoden takainen Kapitalismin synty EP oli mitä maukkain ja onnistunein avaus julkaisu-uralle, etenkin kun bändin soundia oli vaikea kutsua suoraviivaisen valloittavaksi. Vuotta myöhemmin Sinun puolestasi vuodatettu nosti kiivaan vauhdin entistäkin levottomammaksi, persoonallisuuspisteiden ropistessa joukolla laariin, mutta samalla grönroospunkt myös jalosti sopivasti tuotettaan. Jäljellä oli yhä punkillekin ominaista tinkimättömyyttä, mutta ryhmä ei jäänyt dogmiensa vangeiksi.

EP-mittaan silminnähden tykästynyt yhtye tarjoaa pitkäsoittonsakin periaatteessa kahdessa osassa, eli ensimmäiset viisi biisiä muodostavat Merkityksellinen toinen -kokonaisuuden, kun taas jälkimmäiset viisi kipaletta ovat yhdessä Emotionaalinen fasismi. Tarpeetonta nokkeluutta vai konseptilevyn muotoja? Vaikea sanoa, mutta kai tämä kahdesta EP-kiekostakin kävisi, tosin itse suosin albumin kutsumista ihan oikeaksi albumiksi.

Uusi aalto, suomirock ja svengaava progepoprock. Siinä on kolmikanta, johon kaikki kymmenen raitaa voi helposti laskea kuuluviksi. Tietysti painotukset ja sävyt vaihtuvat hurjalla tavalla eri siivuilla, kun Valaistunut himmailee usvaisen progeusvan takana ja rkstnsslt boogaa vähäjärkisesti kohti iloisesti lähestyvää seinää. Sinkkubiisi Homo oeconomicus muljahtelee puolestaan kuin nuori David Byrne, tosin toinen jalka on jo nousemassa lupaavasti haudasta.

Lisää lauluja taloista ja puutarhoista on pitkäsoittona kummallinen ja askarruttava. Periaatteessa kaikki on suoraa rockin roisketta, eikä mikään ole kuitenkaan kovinkaan simppeliä tai helposti purettavaa. Asenne on kohdillaan, helppoja palloja ei anneta ja tarttumapintaakin löytyy, mutta jokin kaavassa ja paketissa ei vain tunnu vieläkään asettuvan kohdilleen. Lähempänä tosin ollaan, aina vain lähempänä.