Lyyti: Toiveet ja helyt

Luova Records

Vajaa kaksi vuotta sitten laulaja/lauluntekij� Lyyti esitteli runoelmapoppinsa suuremmalle yleis�lle, kun debyyttialbumi Meit� ei ole kutsuttu hehkui artistin persoonallisesta ilmaisusta. Sekoitus oli ripaus folkkia, roimasti vinoa taide poppia ja h�peilem�t�n m��r� nuorta puhdasotsaisuutta, joka vanhemmiten pist�� kenties pykim��n � tai sitten ei.

Esikoisalbumin k�mpelyys ei ollut aina niink��n hellytt�v��, mutta yht� kaikki persoonallisuuspisteet kopsahtivat kerrasta kattoon. Toisen pitk�soiton ensimm�inen sinkkuraita Puhalla ja toivo osoitti ett� pahimmat lo-fi kurakot olivat j��neet taakse, tosin mahdotonta Toiveet ja helyt -albumia on ylituotetuksikaan kutsua. Onko siis kultainen keskitie jo hahmottumassa jalkojen alle?

Itse asiassa tuore albumi on osoittanut vahvaa nousujohteisuutta etenkin raskaassa kuuntelupr�ssiss�, kun taas esikoisen lento lopsahti harmillisen nopeasti. Kivi jonka heitit -biisi sai jo toteamaan kammion seinille, ett� nyth�n se Lyyti viimein kirjoittaa kuten on lupailutkin, eik� ankkuriraita Tulen sinua vastaan hautausmaalle j�t� syd�nt� ainakaan kylm�ksi. Lyyti kertoo edelleen tarinoita p��osin kahdesta ihmisest� ja heid�n v�lisist� intiimeist� tunteista, vaikka k�yt�ss� olevat vertailukohdat loikkivatkin iloisesti ymp�ri tiloja ja aikavirtoja.

Melankoliasta n�it�kin lukuja on tietysti veistetty, kun jopa suuri rakkaustarina esitell��n Vuosisadan syd�nsurun nimell�, mutta kertoja ei ole miss��n nimess� onneton uhri. Ennemminkin voisi puhua fatalismisista ja kylm�st� realismista vaaleanpunaisten unelmien keskell�, kun rakkauden viet�v�ksi heitt�ydyt��n kaikki vaarat tiedostaen. Ristiriita on kielt�m�tt� huomattava, mutta Lyyti osaa k�ytt�� yll�tt�en syntynytt� energiaa edukseen, eik� edes supisuomalainen katkeruus p��se kukkimaan pientareilla.

Toinen suuri tekij� on ymp�r�iv� luonto, jonka ilmi�ist�, armottomuudesta ja kauneudestakin Lyyti l�yt�� siltoja urbaanin ihmisen kolhittuun sieluun. Vertauksia, metaforia ja heijastuspisteit� � aivan kuten kunnon runoudelta voikin odottaa.

T�m� on t�ydellinen toinen levy, jolla jokainen osa-alue kokee petrausta, mutta sit� suurta jymypottia ei viel� tule. Sen sijaan lupauksia, viittauksia ja aavistuksia jostain huomattavasti suuremmasta voi jo haistaa ilmassa.