SUPERHEAVY.: Head Bopper

AMP Music & Records

Tämän yhtyeen nimi on todella SUPERHEAVY. ja piste kuuluu tuohon perään, eikä tällä yhtyeellä ole mitään tekemistä sen Mick Jaggerin kipparoiman bändin kanssa. Sen sijaan ruotsalaisen Daniel Anderssonin ympärille muodostunut ryhmä ottaa pohjakseen jazzin ja latoo siihen päälle lähes mitä tahansa. Ja kun sanon ’mitä vain’, todella myös tarkoitan sitä. Suomalaisen kulman levyyn tarjoaa yhtyeen pianoa soittava Antti Lähdesmäki, joka itsekin kipparoi omaa ryhmäänsä, mutta se on sitten jo ihan toinen tarina.

Head Bopper saa nimensä mukaisesti pään porisemaan, kun yhdeksän instrumentaaliraitaa luotailee musiikin eri saleja, halleja ja niitä yhdistäviä käytäviä. Miellän levyn musiikin jostain syystä hyvin öiseksi, mutta tämä ei ole mikään synkkä ja myrskyinen yö, vaan miellyttävän leuto ja hellä hämärämpi tuokio. Hetkittäin nopeat kohdat tuovat muassaan nuottien ruuhkan, mutta enemmänkin yhtye tunnelmoi, keinuu öisissä fiiliksissä ja antaa sävelille tilaa.

Jazz on siis eräänlainen alkupiste, mutta kannattaa unohtaa perinteisempi jazz heti kättelyssä, sillä nämä raidat ovat erittäin elokuvallisia. Kyse on oikeastaan enemmänkin seesteisestä äänimaisemoinnista, jota satunnaiset nopeammat kohdat vain värittävät. Andersson on basson varressa, mikä tuo muassaan melkoista bassotaiturointia ja vikkeliä juoksutuksia. Piano vastaa myös paljosta, kitaran jäädessä yllättävänkin selvästi sivurooliin. Basson rinnalla rummut saavat sen sijaan tehdä paljon, tai oikeammin perkussiot, joista Mario Ochos selviytyy kunnialla.

Head Bopper on hauskan kutkuttava albumi, jonka maailma on täysin omanlaisensa. Tätä levyä ei kannata pistää taustalle soimaan, vaan sen äärelle tulisi asettua ajatuksella ja antaa Kafon veikeän ja lapsekkaan juoksentelun viihdyttää itseään. Mikäli haluat tutinaa puntteihin Woodchuck osaa rokata, kun taas Doubt Not the Tiden vuoksi ja luode ovat nekin nopeita liikkeissään. Kaikenlaista on, mutta mitään ei tuputeta liiaksi.