VD Pitkänen: Pitkä kuljetus unohdetusta menneisyydestä

Omakustanne

VD Pitkänen on kotimainen artisti, joka on aiemmin julkaissut ainakin yhden EP-levyn, sekä Kesäfiilis-kimppasinkun Joel Vatajan kanssa. Kesäfiilis olikin tuttu biisi, tosin tuon popiksikin laskettavan siivun linja on erittäin kaukana tämän pitkäsoiton tummemmista maailmoista. Toki jo sinkulla vinksahtanut outous pisti permannon viettämään sinne ja tänne, mutta nyt ollaan ihan toisissa painoluokissa.

Saatesanojen mukaan tämä on albumi, jonka vain piti syntyä, ja jonka siemenet istutettiin tunnelukkoja käsittelevän kirjan lukemisen innoittamina. Ongelmallisia tuntoja monenlaisin työkaluin osiin purkava kiekko lähti rakentumaan alati kasvavasta kappaleröykkiöstä, joka muotoutui lopulta erittäin koherentiksi albumikokonaisuudeksi. Tarina ei kerro, kuinka suuresta biisikatraasta lopullinen tuotos lopulta veistettiin, mutta tusinan verran raitoja ja noin 50 minuuttia on tässä tapauksessa toimivia lukuja.

Kantavia teemoja ovat monet kasvot omaava kuolema, armottomia hampaitaan käyttävä aika, sekä tietysti oman sielun sisuksissa supisevat epäilysten äänet. Keitä me olemme, mihin olemme matkalla ja miksi muutumme – tai emme muutu? Hän oli lienee muistokirjoitus, kun taas Ihan OK välimuotofossiili näkee kertojan vain lenkkinä ketjussa, jonka turhuus ja loputtomuus lannistavat – ja kenties myös innostavat.

Musiikillisesti VD Pitkänen sijoittuu outorockin värikkäisiin rappukäytäviin, alikulkutunneleihin ja rähjäisille teollisuusalueille. Nämä ovat urbaanien ihmisten vieraantuneisuudesta kumpuavia siivuja, joissa jonkin muinaisen lätkämatsin lopputulos kasvaa ulos mittasuhteistaan ja Demoversio kaikesta on parempi kuin mikään sen jälkeen saapunut. Miksi et olisi paras versio itsestäsi?

Aiheet ovat tummia, suorastaan synkkiä, mutta äkkivääriä tekstejä suosiva Pitkä kuljetus unohdetusta menneisyydestä -pitkäsoitto ei suostu pitämään leukaa rinnassa. Avuksi rientää hardcoren puolelta omaksuttu rellestys, martikaismaiset sanoitushirvitykset ja se, että sovituspöydässä vedet voidaan muuttaa yhdellä liikkeellä viiniksi – tai kiljuksi nyt ainakin.