White Light Motorcade: Thank You, Goodnight

Octone

WLM:n Thank You, Goodnight on julkaistu jenkeissä jo pari vuotta sitten, mutta euroopan valloitukseen levy kelpaa vielä vallan hyvin. Bändin uhkaavan tumma imago on ainakin hyvin hanskassa ja soundipuolta hallitsee yhä muodikas autotalli-soundi. Mutta matkassa on yksi iso mutta. WLM:n laulaja Harley Dinardo on aivan liian nyhverö tulkitsija näihin ympyröihin. Kimittävyyden lisäksi Harley-pojun aksentista paistaa hetkittäin kaamea punaniskakorostus, joka ei levyn dekadenttiutta tavoittelevaan tunnelmaan sovi tippaakaan. Kuvitelkaapa itse laulaja, joka vuoron perään kuulostaa Blink satakakskasilta ja Creediltä. Ei hyvä.

Tilannetta ei pelasta edes pari kelvollista kappaleaihiota. Nimeenomaan aihiota, sillä pääasiallisena biisinikkarina häärivä Dinardo ei ole malttanut/osannut viedä työtään loppuun asti, vaan kappaleet ovat jääneet puolittaisiksi rock’n’roll-pastisseiksi. Tuottajana toiminut Brad Jones ei lopputulosta ole juurikaan onnistunut korjaamaan, ilmeisesti äijä on keskittynyt studiossa enemmän soitannollisiin seikkoihin. Ne ovatkin WLM:n ainoa vahvuus - soittajapojat hoitavat leiviskänsä erinomaisen hyvin. Rytmiryhmä Steve Slingeneyer (rummut) ja Tommy Salmorin (basso) pitää peruspaketin jämerästi kasassa, jonka päällä kitaristi Mark Lewisin on hyvä osoittaa omaa osaamistaan. Mieheltä taittuvat niin rouheat säröt, kohtalokkaat tremolot kuin psykedelisemmätkin maalailut.

White Light Motorcaden kannattaisi vakavasti harkita uuden vokalistin hankkimista. Toinen, ja hieman mutkikkaampi vaihtoehto voisi olla Dinardon pakottaminen parin vuoden intensiiviselle viskinjuontireissulle. Tulisipahan ääneen ainakin lisää syvyyttä.