Janne Kuusinen: Outolintu

Omakustanne

Monet omakustanteita julkaisevat artistit p��tyv�t rakentamaan henkil�kohtaisia Iisakin kirkkojaan, kun musiikin ty�st� ja hionta levi�v�t useamman vuoden ja toisinaan jopa vuosikymmenen alalle. Janne Kuusisen kolmannen albumin vanhin materiaali juontuu aina vuoteen 1991 saakka, joten tahkoa on kierretty siin� m��rin, ett� pitk�soiton numerot ovat taatusti tulleet tekij�lleen tutuiksi.

Tyylillisesti Kuusinen on kielt�m�tt� outolintu, joka kaartelee popin yll�, sy�ks�htelee tanssimusiikin rikkaiden vainioiden rikkauksia napsimassa ja nokkii toisinaan vaikka funkin palasia, kun tilaisuus moiseen ilmenee. Niinp� Outolintu on mm. valkoisen miehen funkkia ja i�t�nt� fokstrottia, outoa poppia barokkimaisin maustein ja kuplettimaista rallattelua. Nopeus on useimmiten valttia, mutta toki voidaan heitt�� jalat p�yd�lle loungen puolella, kun Anna Kivisen kanssa duetoitu Kes� taikoo Karibian kuumat rannat (tai edes Yyterin) viereemme. Vaan kuinka v�ltt�� omiin tekemisiin leip��ntyminen ja koko setin viskaaminen roskakoriin, kun pitk�soiton kanssa on oltu pakkoavioliitossa jo n�in pitk��n?

Kuusisen t�rkein ja toimivin ase lienee h�nen huumorintajunsa, joka liev�ss� pisteli�isyydess��n ja tarkkuudessaan on jatkoa Monty Pythonin j�yk�lle hersyvyydelle, sek� kotoisen Jarkko Martikaisen kyvylle n�hd� ns. tavallisen ihmisen tavattomat puolet omista kulmistaan. Yl�kerran �i� on juuri sellainen taloyhti�n kummajainen, joka ajaa lapsia pois hiekkalaatikolta ja n�kee salaliittoja ymp�rill��n. Kukaan ei sellainen ole, mutta kaikki sellaisen tuntevat, tai tiet�v�t nyt ainakin kaverin kertomana.

Maailma muuttuu ja normit muljahtelevat uusille paikoilleen, kuin s�rkyinen selk� kovakouraisen fysioterapeutin k�siss�. Niinp� vuodelta 1935 asti per�isin oleva lainalaulu Neekerirakkautta Ruotsinlaivalla kalahtaa vuoden 2021 Suomessa kenties hieman toisella tavalla korvaan, kuin joskus aiemmin. Mutta t�ss� pit�� nyt muistaa, ett� neekeri-sanaa k�ytet��n yht� vakavasti kuin Kake Singers ja Pekka ja P�tk� -yhteyksiss�. Kulttuurimme vanhemmista kerrostumista n�et puuttuu se negatiivinen lataus, joka tekee sanasta ruman esimerkiksi ison veden tuolla puolen. Kaikelle ja kaikille on tilaa, mink� my�s 86 vuoden ik�inen kipale osoittaa, haastaessaan kuulijaa ovelasti. Mik� on parodiaa ja kuinka siihen tulisi suhtautua, jotta ei itse seisoisi suvaitsemattomien putkin�kij�iden riveiss�?

Mutta palataan takaisin t�lle vuosituhannelle ja uudempiin tuulahduksiin. Princen perint�� omintakeisesti ylist�v� Luokkakokous nykii levottomasti, kun taas Lasilintu uskaltautuu komeasti soivan ja isosti kaikavan poprockin puolelle. Voisiko t�ss� jo heitt�� ilmoille neoprogen termi�? Se ainakin k�y selv�ksi, ett� lasisia lahjalintuja ei arvosteta siell�k��n suunnalla ehk� siin� m��rin, kuin mit� keskiverto suomalaisesta voisi ennakkoon aavistella.

Outolintu on kummallinen ja kurveillaan askarruttava tapaus. En tied�, mit� varsinaisesti odotin levylt� sen ��reen ensi kertaa asettuessani, mutta sain enemm�n kuin arvasinkaan. T�m�n arvion kirjoittaminenkin otti normaalia enemm�n aikaa, mik� on yleens� positiivinen merkki omissa kirjoissani. Albumin poikkeuksellisen pitk� syntyhistoria on varmasti osaltaan ollut aiheuttamassa muotovirheit� ja puolittaisia jalostusmokia, joista on kuitenkin kasvanut osa jotain suurempaa ja hienompaa kokonaisuutta.

Ei t�m� viiden t�hden pop-mestariteos ole, mutta vahva nelj�n t�hden n�ytt� persoonallisuuden voimasta ja omien valintojen t�rkeydest�. Kun Voi el�m� sulkee kiekon elon mysteereit� pohtien, on helppoa todeta Kuusisen osuvan huomattavasti useammin maalitaulun keskiosiin kuin karmeihin. N�m� ovat pieni� tarinoita oudoista ihmisist� ja kummallisista el�mist�, jotka kaikki taitavat olla osa sit� mit� kutsumme �normaaliksi�. Outoja nuo ihmiset.