The Gallows Dance: Songs for the Godless

Grey Beton Records

Puoliakustiseksi hautajaissaattueeksikin itseään taannoin kutsunut The Gallows Dance on jo pariin otteeseen viivähtänyt Desibeli.netin sinkkukoosteissa, kun eri tasoisia veritekoja ja muuten kauhistuttavia tarinoita viljelevä ryhmä on kolistellut luita. Nyt on sitten koittanut se hetki, kun vainaat saavat svengata ja henget groovata toisenlaisten tanssimusiikkien tahdissa, eli debyyttipitkäsoitto on haudankylmä tosiasia.

Puolentoista vuoden takainen sinkkubiisi Song for the Godless onkin melkein kiekon nimibiisi ja tuossa keinuvassa folkrootsrock-keitoksessa palaset ovat yhä optimaalisesti paikoillaan. Svengaus saa kylmät väreet laukkaamaan myös Tale of a Sycamoren kurottaessa oksiaan kohti synkkiä taivaita, sillä yhtye osaa naittaa tumman ja vaalean, harmaan ja mustan. Samaa sapluunaa hiukan toisenlaisella liemireseptillä käyttää Ordinary Day jossa Kaarlon laulu tuo väriä Nemen muutoin hienosti hoitamaan vokaalipuoleen. Pinnat myös Riinan banjosta, jonka soundi on aina herkkua korville näissä yhteyksissä.

Toisinaan kuljetaan Amerikan uusmodernien kansantarinoiden äärellä, ja esimerkiksi In the Pines poimii murhaballadinsa hedelmiä samoilta oksilta, joilla mm. Nick Cave on aiemmin viivähtänyt. Toisinaan taas julmistellaan kotoisten murheiden äärellä, kuten englanninkielisen rintaman murtava ankkuriraita Tuonelan tuutulaulu osuvasti osoittaa. Suruhan on universaaleista kielistä totaalisin.

Songs for the Godless on levy, jolta kuulisin lähes jokaisen biisin mielelläni sinkkuna. Pitkäsoitto on kuitenkin petona hieman toisenlainen, eikä The Gallows Dance ole saanut kursittua kasaan vielä kovinkaan järisyttävää Frankensteinin hirviötä. Ainakaan sellaisella positiivisella tavalla, sillä kovin eri suuntiin tempovat palaset eivät täytä vielä ”Alibin ja virsikirjan risteytys” -puheita, vaikka yritys jo tiukkaa onkin.

Eli klisheisesti sanottuna lupaavaa, mutta edelleen ominta suuntaansa ja vahvinta pelikenttäänsä etsivää musiikkia. Amerikkalaisen murhafolkin, kotoisten kalman katkujen ja muidenkin julmisteluiden sotkeminen toisiinsa on kuitenkin saanut aikaiseksi sellaisia muotoja, että kokeita laboratorion puolella kannattaa ehdottomasti jatkaa. Ties vaikka saataisiin kuinka yllättäviä tarinanmuotoja aikaiseksi.