Colleen Green: Cool

Hardly Art

Colleen Green on yhdysvaltalainen artisti, joka esittää noisehtavaa ja punkahtavaa kitarapoprockia. Cool on Greenin viides pitkäsoitto, Milo Goes to Compton -esikoisalbumin ilmestyttyä jo kymmenen pitkää vuotta sitten. Vuosikymmen on siis ollut kiireinen Greenille ja kun kolmas kiekko, I Want to Grow Up, äänitettiin aikoinaan oikein studiossa taustayhtyeen kanssa, lähti Greenin tähti nousuun omassa maassaan.

Nousujohteista historiaa siis löytyy ja tärkeimpiä elementtejä tälläkin erää ovat tarttuvat melodiat ja reipas yleisote. Cool-kiekolta on ehditty julkaista jo neljä sinkkua, jotka esittelevät kattavasti Greenin eri puolia ja tietysti etenkin vahvuuksia. Green ei uudista genreä, tai liiku uusimpien soundien etulinjassa, mutta hänellä on menestyville artisteille ominainen kyky löytää tuoreita kulmia kenties kulutuksi luulluista rakenteista.

Näppärästi The Stoogesia omin palikoin kierrättävä I Wanna Be a Dog on puolittainen kunnianosoitus, kun taas uneksivammin kitarapoprockiaan ruuvaava Highway pitää sisällään koko pitkäsoiton tarttuvimman melodiakulun. Kumpikin biisi on huippuunsa hiottu helmi sarallaan, joissa tuottajana häärivä ja The Strokesistakin tuttu Gordon Raphael on onnistunut löytämään rikkaat soundilliset kultasuonet. Raphael palkattiin mukaan nimenomaan nostamaan Greenin biisien tasoa, ja sen etenkin tämä biisikaksikko on toteuttanut sataprosenttisesti.

Cool on nimensä mukaisesti joukko superviileitä poprock-siivuja, mutta silti kaikkea leimaa asenne, joka kiteytyy osuvasti It’s Nice to Be Nice -sinkulla. Green osaa rokata, hänen melodiavarastostaan vaikuttaa löytyvän loputtomasti herkullisia – jos nyt hieman toisiaan hetkittäin sivuavia – koukkuja, ja tätä(kin) pitkäsoittoa leimaa omanlaisensa rento helppous ja vaivattomuus, kuten vain Los Angelesista kotinsa löytänyt poprock-artisti voi.