RCA

Backyard Babies on muutamalla viime levyllään poukkoillut tyylistä toiseen, mutta valitettavasti mikään niistä ei ole tuonut bändin parhaita puolia esiin. Suurinta kritiikkiä BB sai Making Enemies Is Good-levyn kimaltavalla kasarirokkauksella, joka oli kuin sylkäisy vanhojen katurock-fanien silmille. Kenties tästä viisastuneena Dregen ja kumppanit ovat malttaneet jättää Stockholm Syndromen yleisilmeeltään melkoisen rosoiseksi levyn – aivan kuin kyseessä olisi pienoinen anteeksipyytö aiemmasta linjattomuudesta. Tällä kertaa levylle on jaksettu pusertaa tarpeeksi monta kelvollista kappaletta, joissa ei pelkästään tyydytä kierrättämään kuluneita rock-kliseitä. Ja kun kliseitä on tässä genressä kuitenkin käytettävä, tehdään se sopivasti virne suupielessä ja jalat tukevasti haara-asennossa.

On ilo huomata että BB on vihdoin pystynyt loihtimaan levylleen täydellisen sinkkuhitin. Onhan bändi kuin luotu isoille areenoille ja ilman mukana hoilotettavia kertosäkeitä voi matka niille käydä turhan pitkäksi. Kyseinen Minus Celsius-biisi oli ehdottomasti yksi menneen vuoden parhaista radiohiteistä, ja erityisen hyvältä se maistui kun sitä vertaa nykypäivän ponnettomaan soittolistakamaan. Niinhän se on, ei oikeaa ja vaarallista rock-musiikkia radiosta juurikaan enää kuule. Backyard Babiesin uutukainen ei ole suuri mestariteos, eikä varmasti edes bändin paras tuotos, mutta siitä välittyy loistavasti se rokin soittamisen riemu jonka kadottua me epäilevät Tuomaat olemme kyseenalaistaneet koko tyylin elinvoimaisuuden. Ei, rock ei ole kuollut - eikä se edes haise kovin pahalle.