Suuns: The Witness

Joyful Noise

Kanadalainen elektrokummajainen Suuns on hiljalleen siirtynyt 70-lukulaisen krautrockin parista yhä elektronisemman musiikin pariin. Samalla Suuns on työntänyt ilmaisuaan uudelle vuosituhannelle ja sen tuoreempiin suuntauksiin, joissa eteerisyys ja modernius ovat korostuneetv.

Sitten vuoden 2018 Felt-pitkäsoiton nelikko on kaventunut trioksi, ja samalla lähes kaikki loputkin viitteet rockin suuntaan ovat kadonneet. Tarina ei kerro miten ja miksi jäljelle jääneen kolmikon ja Max Henryn tiet erosivat, mutta liekö tällä musiikillisella suunnan muutoksella joitain tekemistä asian kanssa. Mene ja tiedä.

Nähtävästi viime vuonna ilmestynyt Fiction EP-levy muutti jo suuntaa, mutta The Witness oli siitä huolimatta melkoinen yllätys. Vaikka vain kolme raitaa ylittää viiden minuutin rajapyykin, vaikuttaa uusi pitkäsoitto suunnattoman viipyilevältä, seesteiseltä ja kiireettömältä. Kappaleiden vaihtumiset tapahtuvat niin huomaamatta, että levyä pitää oikein keskittyä kuuntelemaan – ja silti fokus tahtoo lipsua.

Muutos on yksi musiikkia elossa pitävistä voimista, mutta tässä tapauksessa Suuns vaikuttaa hukanneen jotain oleellista rockin ja Henryn poistuttua suuremmasta kuvasta. Miltei puhki kuullotetut äänimaisemat ovat toki viehättäviä, sitä en kiistä, mutta hauraus on mielestäni johtanut jo itse materiaalin tarpeettoman hattaroitumiseen. Esimerkiksi C-Thru voisi edes pari piirua tuhdimmalla otteella nousta elektrorockin kiehtovaksi varjoksi, jos se rock on nyt ruma sana, mutta mahdollisuudet hukataan kerran toisensa jälkeen. Tai niin allekirjoittaneesta ainakin tuntuu.

Jos kaipaat eloosi huomaamatonta taustamusiikkia, joka on periaatteessa jotain ambientin ja rockin sekoitusta, mutta ilman turhia kulmia, rosoja tai muotoja niin tämä voi olla levysi. Itse jäin kaipaamaan rohkeampaa ja monimuotoisempaa Suunsia.