Hootenanny Freaks: Eyes of the Warrior

Inverse Records

Kun yhtyeen uunituoreen albumin genreluokituksessa lukee ”traditional heavy metal”, niin monia asioita ilmaistaan ja vihjaillaan vähin sanoin. Perinteinen heavy metalhan ulottuu 70-luvun legendaarisiin päiviin saakka, joten rima tulee nostettua välittömästi lähemmäs kattolistoja, mutta toisaalta samaan nippuun lasketaan myös suurin osa 80-luvun tuotannosta.

Hootenanny Freaksin juuret ulottuvat 90-luvulle saakka ja reilun kahden vuoden takainen debyyttialbumi Freakshow oli enemmänkin rapean hard rockin ohjaama sirkus, jossa isot soundit ja tiukat kurvit olivat kunniassa. Nyt sihtiä on ruuvattu pari naksua lähemmäs perinteisen metallin kenttiä, tosin melodisuus ja suurten linjojen suosinta on edelleen johtoidea.

Toiselta pitkäsoitolta on lohkaistu jo kolme sinkkua, mutta albumin saa korkata korkeaoktaaninen paahtoraita Down to Drain. Ilmassa on selvää 80-luvun glamin tuiketta, etenkin kun kertosäkeessä ratsastetaan säälittä luotettavaksi havaitulla hepalla. Koskettimilla ryyditetty sinkkuraita Night Train kajahtaa seuraavaksi maisemaan, kuin muistumana Top Gunin ja Rocky -elokuvien soundtrackeilta. Mikään ei ole liian tarttuvaa, liian ilmeistä tai tarpeettoman koukuttavaa ja kuulijaa talutetaankin kuin pässiä narusta.

Tässä onkin koko suurempi juoni summattuna, minkä jälkeen bändi näyttelee osansa tunnollisesti. Toinen toistaan tarttuvammat siivut rullataan esiin massiivisina, mutta negatiivista ja purjeista puhalluksen vievää raskautta mukana ei ole. Saatesanoissa korostetaan, kuinka tykimpää soundia haettiin ja se myös löydettiin, ilman tarpeettomiksi katsottuja raskasmetallipitoisuuksia. Tästä työstä etenkin sinkkuraita Girl on Fire on todellinen loistoesimerkki: biisi runttaa raskaan rockinsa kurkusta alas, halusit tai et.

Hootenanny Freaks on häpeilemättömän vanhakantainen yhtye, joka luottaa vanhoihin kunnon jekkuihin ja kaavoihin. Kuten edellä tuli jo mainittua, historia on nostanut riman korkealle. Näkisin silti Eyes of the Warriorin pitävän sen paikoillaan, vaikka rima heiluu ja vaappuu hurjasti.