Aaro Laitinen Quintet: From 3 to 23

Eclipse Music

Vuonna 2020 perustettu jyväskyläläinen instrumentaaliyhtye Aaro Laitinen Quintet soittaa jazzahtavaa ja toisinaan hyvinkin polveilevaa progerockia. Ryhmä sai alkunsa, kun maailma sulkeutui pandemian kourissa ja orkesterin kaikenlaisista kosketinsoittimista vastaava Laitinen huomasi biisikynänsä heränneen eloon toden teolla. Alussa tukena olivat basisti Hanna Turusen ja rumpali Vili Kallosen muodostama rytmiryhmä, joiden kanssa ideat jalostuivat nopeasti oikeiksi kappaleiksi.

Aaro Laitinen Quintet ei siis vokalistia kaipaa, sillä kvintetiksi muuntuessaan saksofoneja soittava Kalle Keränen ja kitaristi Tuisku Lehtola toivat muassaan riittävästi äänipalettia. Debyyttialbumin seitsemän raitaa kellottavatkin päälle 50 minuuttia, ja musiikilliset maisemat vaihtuvat ihailtavan rikkaasti.

Saatesanoissa nostetaan kovasti esiin bändin jazz-puolta, joka kiistatta ilmeneekin progehtavan rockin vilkkaissa sovituksissa. Näkisin silti From 3 to 23 -pitkäsoiton nimenomaan rocklevynä, jolla viisikko kokeilee rohkeasti siipiään erilaisissa olosuhteissa. On selvemmin popin ja keveämmän puolen kanssa flirttailevaa materiaalia, välillä soundia ruuvataan reilusti raskaammaksi ja neoprogelle ominaiset kuulaat leijailutkin löytyvät tietysti rikkaista maisemista.

Muodot ovat näin sangen moninaiset, eikä yhtye pelkää valita monimutkaisia, jopa kimuranteiksi laskettavia reittejä, mutta toisaalta Aaro Laitinen Quintet ei myöskään sorru itsetarkoitukselliseen briljeeraukseen – ainakaan monesti. Sovitukset ovat satunnaisen kuulijan vastaanottokyvyltä paljon vaativia, mutta esimerkiksi sinkkuraita Corona pystyy perustelemaan kaikki kurvinsa ja krumelunkinsa.

Patajumi seilaa melodisilla aalloillaan rauhallisemmin, pehmeyden ja hiljaisempien soundien viedessä kvintetin purtta eteenpäin. Samoin miltei yhdentoista minuutin mittaan kasvava Still Water seilaa halki lempeiden suistojen ja tyynien vesien, mutta matkan varrella tapahtuu kuitenkin siinä määrin asioita, että retkeä on turha kutsua pitkästyttäväksi.

Paljon kaikenlaista ja moneen suuntaan, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tuon tasapainon löytäminen on haastavaa, mutta Aaro Laitinen Quintet vaikuttaa löytäneen jo ensi yrittämällä punaisen lankansa.