Spiritus Mortis: Spiritus Mortis

Rage of Achilles

Kotimaisen Spiritus Mortiksen debyyttijulkaisua voi pitää todellisena työvoittona, sillä onhan bändi tahkonnut Black Sabbath vetoista englannin kielistä möykkäänsä jo vuodesta 1987 antamatta kertaakaan periksi. Eli tässä ei ole kyse mistään retro-aallon harjalle pyrkivästä pyrkyrilaumasta vaan aidosta asiasta. Jos levydiili tulikin pitemmän kaavan kautta on bändin musiikki ehtinyt hioutua miltei täydelliseksi vuosien kuluessa ja ryhmä onkin ollut enemmän kuin valmis sulkeutuessaan studioon. Edellä mainittu ’synkkä pyhäpäivä’ orkesteri on mittarina yksi kovimmista, mutta pohjanmaalais-viisikko pärjää punnituksessa hyvin eikä häviä mestareille kuin hitusen verran.

Levyn avaa todellinen biisi-superkaksari Forever – Beyond lyöden heti alkajaisiksi niin raskaat ristit väärinpäin pöytään ettei moisesta tokene helpolla. Vesa Lammen vokalisointi yhdistettynä orkesterin, ja etenkin kitaristien Jussi Maijala ja VP Rapo, soittoon aiheuttaa väristyksiä selkäpiihin, sekä väistämätöntä nyökyttelyä/rummuttelua tahdissa. Tämä vastustamaton hiuksista talutus jatkuu tauotta läpi pitkäsoiton, kun jo mainitut miehistön jäsenet sekä basisti Teemu Maijala ja Jarkko Seppälä rumpujensa takana pitävät huolen ettei matkanteko käy yksitoikkoiseksi. Eri sävyt ja kappaleiden sopiva yksilöllisyys pitävätkin menon mukavan reippaana ja yllätyksellisenä, asia joka onnistuu todella harvalta alan bändiltä – esikuvat mukaanlukien. Levyn muiksi ässiksi nousevat nimensä mukainen kauhukertomus Death Walking, Sabbathmainen rockpala Baron Samedi sekä juurevasti jytäävä Sweet Oblivion. Päätöksenä kuullaan perinteisen kaunis balladi Mighty One, joka tuo jo mieleen Manowarin alkuaikojen vastaavat paisutukset. Spiritus Mortikselle vielä pisteet siitä ettei se lähde kasvattamaan komeaa kappalettaan liikaa, vaikka kiusaus on ollut takuulla suuri.

Soundillisesti bändin omaa nimeä kantava debyytti on sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Yleisilmettä hallitseva kitarasoundi on raskas ja erittäin Tony Iommi pitoinen, mutta samanaikaisesti mukaan on onnistuttu kuin varkain ujuttamaan paljon tuoreempiakin sävyjä. Sama pätee myös muun ryhmän työskentelyyn ja bändi kuulostaakin vanhaan nojaavasta tyylistään huolimatta tuoreelle ja voimakkaalle. Lisämaininta on annettava vielä sinne tänne hyvällä maulla lisätyistä koskettimista sekä efekteistä, jotka rikastavat jo entisestäänkin hienoa äänimaisemaa. Erittäin lupaava avaus ’veteraanidebytantilta’.