Timo Lassy: Trio

We Jazz Records

Timo Lassy on kiistatta johtavia muusikoita kotimaisen jazzin saralla ja herran uusi albumi esittelee hänen uuden yhtyeensä. Trio on nimensä puolesta sangen osuva, sillä uusi orkesteri on muodoltaan trio, vaikka kaikki materiaali onkin lähtöisin Lassyn omasta biisikynästä.

Lassy soittaa tenorisaksofonia ja rytmiryhmän muodostavat basisti Ville Herrala ja rumpali Jaska Lukkarinen. Trio ei kuitenkaan rajaudu näihin soittajiin ja soittimiin, sillä Budapest Art Orchestran jousia kuullaan neljällä raidalla ja koskettimiakin tarjoillaan yhtä monella numerolla. Lisäksi Abdissa Assefa hoitaa perkussioita yhdellä seitsemästä raidasta, joten kolmikon luomaa musiikkia rikastetaan tavoin ja toisin.

Kärki on terävä, sillä avausraidat Foreign Routes ja Better Together nojaavat vahvasti em. jousiin, melodioiden ja sovituksen siirtäessä ajatuksia svengaaviin päiviin ja huolettomiin öihin. Trion soundi on jazzahtava, mutta erittäin taipuisalla ja funkahtavalla tavalla. Biisien fiilis onkin ehdottoman öinen, tenorisaksofonin maltillisten juoksutusten toimiessa ylimpänä äänenä, mutta en voi kyllin korostaa eläväisten rytmisoitinten merkitystä.

Instrumentaalilevyn raidoista etenkin Subtropical intoutuu soundtrackmaiseen äänimaalailuun, tuntemattomien maisemien piirtyessä eri nopeuksin etenevän sävellyksen pintoihin. Kiehtova on myös melankolinen Sointu, josta kuultaa läpi menneiden ’kultaisten päivien’ hehku. Sinkkupotentiaalisempaa materiaalia edustavat kuitenkin em. avausraidat, sekä albumin sulkeva Orlo, jonka melodia tarttuu kerrasta korvaan. Nostetaan myös esiin nimensä veroinen Sunday 20, jossa Lassyn trion parhaat puolet ja paineeton soitto kiteytyvät mielestäni hienosti.

Trio on lempeä ja helposti kuunneltava pitkäsoitto, jonka pinnan alta paljastuu kuitenkin yllättäviä pienoismaailmoja ja sisäisiä universumeja. Lassyn kyky yhdistää suora ja monimutkainen hakee vertaistaan, sillä harvoin vastaan tulee näin vapaasti hengittävää jazzia, jossa kuumat rytmit ja eksoottiset palikat on osattu yhdistää näin saumattomasti ns. perinteisempään jazziin.