Antti Kajander: Driving to Tuscaloosa

Twig Beach Records

Kuten niin monelta muulta, pandemia tyhjensi myös laulaja-kitaristi Antti Kajanderilta keikkakalenterin. Aiemmin trubaduuri- ja bändikeikkoja ahkerasti heittänyt herra ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan päätti luoda levyllisen musiikkia tunnoistaan. Onneksi taloudellista tukeakin löytyi, jotta suunnitelmat eivät jääneet vain suunnitelmiksi. Soololevyn muodoksi valikoitui country rock, boogie-vaihdetta unohtamatta, eikä tässä muuten pillitetä puolityhjään tuoppiin, vaikka tummiakin sävyjä on mukana.

Driving to Tuscaloosa on kahdeksan raidan ja noin puolen tunnin mittainen ajomatka halki periamerikkalaisten maisemien. Otsikossa mainittu Tuscaloosa on kaupunki Yhdysvaltain Alabamassa, jolla on myös merkittävä asema afroamerikkalaisten tasavertaisten oikeuksien historiassa, mutta tältä levyltä ei poliittisuutta ymmärtääkseni juuri löydy. Sen sijaan Kajander luo toinen toistaan kaihoisampia ja tarttuvampia raitoja, joilla tunnelmalliset hetket ja nopeammat laskettelut vuorottelevat.

Kuten kunnon country-kiekolla, myös nyt tunnelmat vaihtuvat nopeasti ja kulmat muuntuvat jouhevasti. Again and Again fiilistelee ruohonkorsi hampaissaan leppoisan takakenoisesti, kun taas Swing It Baby pistää menopopot jalkaan ja antaa lapikkaiden laulaa. Rehvakkaan rootsin, rapean country popin ja vauhdikkaan boogien parissa aika kuluukin mainiosti, eikä klassisen rockinkaan heppa saa levätä rauhassa. Alabama Sky venäyttää tiskiin vielä niin autenttisen etelän aksentin, että oksat poikki ja puoli Tennesseetä mukaan.

Muoto on kiistatta suvereenisti hallussa, mutta Driving to Tuscaloosa ei taannu taskulämpimäksi pastissijonoksi, vaan näissä siivuissa soi mielestäni itse tekijä ja hänen ajatuksensa. Kyseessä onkin ihka oikea kotimainen country, ei siis kantri, levy.