Antti Kajander: Driving to Tuscaloosa

Twig Beach Records

Kuten niin monelta muulta, pandemia tyhjensi my�s laulaja-kitaristi Antti Kajanderilta keikkakalenterin. Aiemmin trubaduuri- ja b�ndikeikkoja ahkerasti heitt�nyt herra ei kuitenkaan j��nyt lep��m��n laakereilleen, vaan p��tti luoda levyllisen musiikkia tunnoistaan. Onneksi taloudellista tukeakin l�ytyi, jotta suunnitelmat eiv�t j��neet vain suunnitelmiksi. Soololevyn muodoksi valikoitui country rock, boogie-vaihdetta unohtamatta, eik� t�ss� muuten pillitet� puolityhj��n tuoppiin, vaikka tummiakin s�vyj� on mukana.

Driving to Tuscaloosa on kahdeksan raidan ja noin puolen tunnin mittainen ajomatka halki periamerikkalaisten maisemien. Otsikossa mainittu Tuscaloosa on kaupunki Yhdysvaltain Alabamassa, jolla on my�s merkitt�v� asema afroamerikkalaisten tasavertaisten oikeuksien historiassa, mutta t�lt� levylt� ei poliittisuutta ymm�rt��kseni juuri l�ydy. Sen sijaan Kajander luo toinen toistaan kaihoisampia ja tarttuvampia raitoja, joilla tunnelmalliset hetket ja nopeammat laskettelut vuorottelevat.

Kuten kunnon country-kiekolla, my�s nyt tunnelmat vaihtuvat nopeasti ja kulmat muuntuvat jouhevasti. Again and Again fiilistelee ruohonkorsi hampaissaan leppoisan takakenoisesti, kun taas Swing It Baby pist�� menopopot jalkaan ja antaa lapikkaiden laulaa. Rehvakkaan rootsin, rapean country popin ja vauhdikkaan boogien parissa aika kuluukin mainiosti, eik� klassisen rockinkaan heppa saa lev�t� rauhassa. Alabama Sky ven�ytt�� tiskiin viel� niin autenttisen etel�n aksentin, ett� oksat poikki ja puoli Tennesseet� mukaan.

Muoto on kiistatta suvereenisti hallussa, mutta Driving to Tuscaloosa ei taannu taskul�mpim�ksi pastissijonoksi, vaan n�iss� siivuissa soi mielest�ni itse tekij� ja h�nen ajatuksensa. Kyseess� onkin ihka oikea kotimainen country, ei siis kantri, levy.