RNKR: Pois pimeydestä. Valoa kohti.

Kenneli Productions

Tummaa ja toisinaan jopa hirtehistä rockia ja suomalaista raskautta, räiskyvän tulisia mausteita unohtamatta. Noin kiteyttäisin RNKR-yhtyeen albumin, joka on vaatinut hieman normaalia enemmän aikaa ja kierroksia, jotta kerrokset ovat lähteneet avautumaan. Toki alkuvuodesta Desibeli.netin sinkkukoosteessa arvioitu Ansa jo antoi lupailuja/varoituksia tulevasta, mutta vasta pitkäsoitto punnitsi totuudenmukaisesti yhtyeen veren.

Ansan jälkeen albumilta lohkaistiin vielä kolme sinkkua. Sanna Reposen vahvistama Koronan 120 päivää ilahdutti karanteeni-Suomea tässä välissä, sortumatta kuitenkaan halpaan huumoriin. Selvemmin YUP:n hengessä veivaava Brezhnevin sormi heristää isosti idästä ja Rituaali suorastaan synkistelee, jauhaen rockin sekaan okkultistista puolimetallia. Taitaa seinän takana rymistellä ainakin Sielun Veljet, mutta jäljet naapuriin eivät ole tarpeettoman ilmeiset, eli vaikutteet eivät ole vaikuttaneet liikaa.

Sinkkuvalintoja voi pitää osuneina, sillä ne edustavat ryhmän eri puolia ja kyseiset kappaleet kuuluvat kiistatta albumin tarttuvampaan puoliskoon. Mikä sen sijaan erottaa yhtyeen oletettavista esikuvistaan, joista pari tulikin tuossa edellä jo mainittua, on niiden täydellisyyttä hipovien iskujen puute. En kaipaa ykkösluokan listahittejä, vaan ennemminkin paria yllättävää – ja sopivan tarttuvaa – repäisyä.

RNKR osaa kyllä rokata ja rollata, mutta saatesanoissa mainostetut elektro-akustiset ja kokeelliset puolet ovat jääneet tarpeettoman heikoiksi. Kokeellisuus kun ei ole vuonna 2021 sitä, että biisin lopussa kuullaan haitaria, tai ulvotaan mielipuolisesti taustalla, kun yhtye veivaa lähes jatkuvasti edessä sata lasissa. Tulentallaajat puskee jo lupaavasti aitojaan ja päätösraita Unessakulkijat rikkoo mukavasti sapluunaa, mutta vieläkin rohkeammille kokeellisuuksille olisi ollut tilausta.

Pois pimeydestä. Valoa kohti.

Siinä sitä on otsaketta, joka kutsuu pohtimaan sanojen eri puolia. Pitkäsoiton teemana on ilon ja kenties positiivisuudenkin kumpuaminen lähes missä tahansa, jopa niissä tilanteissa, joissa elämä antaa iskuja rysty- ja kämmenpuolelta. Ns. normaali arki väistyy hiljalleen, sillä uusi aika on aina hirveämpi, katalampi ja mustempi kuin aiemmat, vai onko? Ehkä kaikki on vain valojen ja varjojen leikkiä, ehkä.