Laika & The Cosmonauts: Local Warming

Grandpop

Paikallista lämpenemistä todellakin tapahtuu kuunnellessa kotimaan legendaarisimpiin instrumentaaliorkestereihin kuuluvan 17-vuotiaan Laika & The Cosmonautsin tuoretta, seitsemättä studioalbumia. Local Warmingilla yksinäinen avaruuskoira kosmonautti-tovereineen surffailee kiertoradan rauhassa milloin rautalanka-surf -tunnelmissa (N.Y. ’79, Apt. 23B), milloin taas seilaillaan aamuöisissä Lemmenlaivan privaattijatkoissa kokkelipöllyineen ja aallokkoineen (The Key Role). Haroosh hakee aurinkoisista liikennetukoksista positiivisia näkökulmia, kun taas Crosstown Canyon rauhoittelee alkubiisien juoksutusta ehkä hiukan liikaakin. Biisistä tulee miltei haikea olo värinöineen ja unitunnelmineen. Synkempää musiikillista mantraa toistaa Nocturne Of The Neon Night mukavan nykivästi seilaavalla kitaralla, rennolla rumpukoputtelulla ja kuulailla kosketinosioilla. Rokkiakin menoon mahtuu, etenkin keskiosan Rikki On The Loose sekä mehukkaasti rullaava Liposuction miltei rasvaisella juoksulla ja tarranauhan tarttuvuudella vakuuttavat. Myös Disco-Plank edustaa levyn parasta jamittelufiilistelyosastoa tiukasti rullaavilla koskettimilla ja seilaavilla kitaroilla. Kerrassaan mainio paahto!

Pääosa levyn kappaleista ajoittuu kolmen minuutin molemmin puolin, mikä sopii instrumentaalisurffaukseen mainiosti. Crosstown Canyonin ja Soulmaten kaltaiset rauhallisemmat fiilistelyt venyttävät tunnelmointiaan ehkä liikaakin. Toisaalta mukavahan tuollaista rentoa ja rauhallista jamittelua on kuunnella pidempinäkin annoksina. Eihän tarkoituksena kuitenkaan ole paahtaa läpi levyn sataamiljoonaa, Laika ja Kosmonautit pikemminkin leijailevat kaikessa rauhassa siellä avaruuden painottomassa hiljaisuudessa. Levyn päättävistä raidoista Meneito Paraiso hakee myös rauhallisempaa linjaa, sopien kuin nakki silmään vaikkapa jonkin hypi ja pompi –pelin taustaraidaksi, kun taas Mr. Melée lähtee rokkailemaan synkällä otteella jyräkitaralla ja hivenen itämaisella kosketinmausteella. Laikahan miltei palaa ilmakehän liekehtivässä vastuksessa!

Alusta asti samalla nelikolla toiminut Kosmonautti –yhtye ei ole menettämässä otettaan tai asemiaan, vaan maustavat pitkään odotellulla albumillaan surffiaan monilla uusilla mausteilla, lopputuloksen ollessa odotetun kypsä ja monipuolinen. Janne Haaviston ja Tom Nymanin rytmiryhmä pelaa edelleen toimivasti samassa kentällisessä Mikko Lankisen kitaran ja Matti Pitsingin kitaran ja surffaavan orgaanin kanssa. Vaikka totesinkin lämpenemistä tapahtuvan, ei levyllä ihan alusta loppuun hiki päässä bailata. Silti varsin mainio jamittelupläjäys, jonka voi odottaa villitsevän herrat livekeikalla mukavan nautinnolliseen paahtoon. Varsinkin kun sekaan sotketaan kaikki varhaisemmat namuttelut. Laika on palannut.