Behind This Guilt: No More Masks

Omakustanne

Kun yhtyeen nimi on Behind This Guilt ja debyyttialbumin otsikko on puolestaan No More Masks, niin nouseehan siinä muutamakin kysymys ilmaan. Mistä tässä nyt tunnetaan syyllisyyttä ja mitä sen takana on? Onko kyseessä maskit sivuun heittänyt ex-Kiss coveribändi, vai ovatko juonteet syvempiä, tummempia? Saatesanat ovat niukat, joten puhukoon musiikki tekijöidensä puolesta.

Päälle 35 minuutin mittainen kiekko on yhdeksän sangen värikkään raidan joukko, jossa yhteisiä nimittäjiä ovat yhtäältä aina yhtä epämääräisesti määriteltävä alternative rock, ja toisaalta melodinen sekä perinteisempi hard rock. Jotain menosta jo kertonee se, että yhdessä ja samassa kappaleessa mielessä käyvät hyvinkin erilaiset vertailukohdat. Esimerkiksi lyriikoillaan kitkerän pistävä Womanizer groovaa kuin Iggy Pop, tarjoaa isoa kertosäettä Musen tapaan ja kääntyy yllättävässä väliosassaan jonnekin oopperan mörköjen suuntaan. Eivätkä paukut suinkaan hupene loppukirissä, vaan biisi lähtee viimeisellä osuudellaan lapasesta kuin Ferrari moottoritiellä.

Toinen upea muotovalio ja osoitus ryhmän biisinikkari Santeri Shemeikkan loistavasta melodiatajusta on Sweet and Sour. Näissä kohdin sovitus voisi toki olla tiukempikin, mutta yhtä kaikki sävellys on mielestäni ykkösluokkaa. 80-luvun tukkametallin mutkan kautta mieleen tuonut Bon Vivant on laskettavissa myös onnistumisten joukkoon, vaikka muoto saattaa joillekin pykiä.

No More Masks tarjoaa monille paljon ja lähes kaikille jotakin, mistä myös päästään esikoisen vakavimpaan ongelmaan. Tämä on joukko erilaisia kappaleita, eikä mikään ehyt biisinippu, joten mistään albumikokonaisuuksista on aivan turha puhua. Onko se sitten väärin, jos bändi soundaa jukeboksilta? Ei, mutta oma soundi pitäisi olla ehdottomasti vahvempi kuin nyt. Kyseessä on kuitenkin esikoinen, joten moisen voi antaa vielä toistaiseksi olla. Lupaavaa. Hieman raakilemaista, mutta lupaavaa.