Julkaistu: 01.08.2021
Arvostelija: Mika Roth
Inverse Records
Kotimainen Dimman on jo pariin otteeseen ollut esillä Desibeli.netin sivuilla, kun yhtyeen moderni melodinen ja kulmikas death metal on hiljalleen kehittynyt. Nyt on koittanut esikoisalbumin aika ja ymmärtääkseni pitkäsoitolle ei ole otettu mukaan ainuttakaan aiempien julkaisujen siivua, mistä on syytä nostaa hattua ja korkealle.
Tyylillisesti Dimman jatkaa kuitenkin aiemmilta julkaisuilta tutuilla urilla, eli Jenna Kohtala saa laulaa puhtaan melodisesti, kun taas Valtteri Halkola murisee ja ärisee matalammilla taajuuksilla. Siinä missä kontrasti vaikutti vielä vuoden 2019 Capsized Reverie -sinkulla ja sitä seuranneella 152 EP-levyllä hieman jyrkältä, ovat palaset ehtineet kahdessa vuodessa asettua kohdilleen. Kyse ei ole mistään dramaattisemmasta muutoksesta, vaan ennemminkin osasten hienosäädöstä.
Dimmanin merkittävin vahvuus ja voima kumpuavat kuitenkin mielestäni edelleen melodioista, joita survotaan maisemaan kahden kitaran voimin. Periaatteessa tilaa ja tilausta olisi pysyvälle kosketinsoittajalle, mutta ainakin vielä suurin osa kuullusta luodaan yhä kieli- ja lyömäsoittimin. Memoria avaa ovia isommin soivien kenttien suuntaan rohkeasti, mitä kannattaisi mielestäni suosia myös tulevaisuudessa.
Rankemman laidan edustajista eteen sopii puolestaan nostaa sinkkuraita Paroxysm, jonka monipuolisuus tahtoi ensimmäisellä kuuntelukerralla olla vielä monimutkaisuutta – mikä sekään ei ole paha asia pitkässä juoksussa. Morbus on myös mielenkiintoinen rymistely, jossa Dimman hieman ruotsalaistaa linjaansa ja samalla tarttuvuusluvut kääntyvät hurjaan nousuun. Esikoinen on nyt valmis, mutta suurin kysymys kuuluu: mihin suuntaan tämän jälkeen?
Teuvalainen melodista death metalia soittava yhtye.
Linkki:
facebook.com/Dimman
(Päivitetty 1.8.2021)
