Dimman: Songs and Tales of Grievance

Inverse Records

Kotimainen Dimman on jo pariin otteeseen ollut esill� Desibeli.netin sivuilla, kun yhtyeen moderni melodinen ja kulmikas death metal on hiljalleen kehittynyt. Nyt on koittanut esikoisalbumin aika ja ymm�rt��kseni pitk�soitolle ei ole otettu mukaan ainuttakaan aiempien julkaisujen siivua, mist� on syyt� nostaa hattua ja korkealle.

Tyylillisesti Dimman jatkaa kuitenkin aiemmilta julkaisuilta tutuilla urilla, eli Jenna Kohtala saa laulaa puhtaan melodisesti, kun taas Valtteri Halkola murisee ja �risee matalammilla taajuuksilla. Siin� miss� kontrasti vaikutti viel� vuoden 2019 Capsized Reverie -sinkulla ja sit� seuranneella 152 EP-levyll� hieman jyrk�lt�, ovat palaset ehtineet kahdessa vuodessa asettua kohdilleen. Kyse ei ole mist��n dramaattisemmasta muutoksesta, vaan ennemminkin osasten hienos��d�st�.

Dimmanin merkitt�vin vahvuus ja voima kumpuavat kuitenkin mielest�ni edelleen melodioista, joita survotaan maisemaan kahden kitaran voimin. Periaatteessa tilaa ja tilausta olisi pysyv�lle kosketinsoittajalle, mutta ainakin viel� suurin osa kuullusta luodaan yh� kieli- ja ly�m�soittimin. Memoria avaa ovia isommin soivien kenttien suuntaan rohkeasti, mit� kannattaisi mielest�ni suosia my�s tulevaisuudessa.

Rankemman laidan edustajista eteen sopii puolestaan nostaa sinkkuraita Paroxysm, jonka monipuolisuus tahtoi ensimm�isell� kuuntelukerralla olla viel� monimutkaisuutta � mik� sek��n ei ole paha asia pitk�ss� juoksussa. Morbus on my�s mielenkiintoinen rymistely, jossa Dimman hieman ruotsalaistaa linjaansa ja samalla tarttuvuusluvut k��ntyv�t hurjaan nousuun. Esikoinen on nyt valmis, mutta suurin kysymys kuuluu: mihin suuntaan t�m�n j�lkeen?