Mika Ilmari Lehto: Salattu manner

Musakonttori

Yritin alkuvuodesta päästä jyvälle Hukassa EP-levyn sielunmaailmasta, mutta aiemmin enemmänkin kirjallisuuden ja runouden parissa vaikuttanut Mika Ilmari Lehto ei tee mitään tavanomaista musiikkia. Toki Syd Barrettin tapaista kurvikkuutta ja äkkijyrkkiä biisien reunoja osataan arvostaa tälläkin suunnalla, mutta tunsin jääväni toistuvasti juhlissa porstuan puolelle, enkä edes ymmärtänyt miksi.

Salattu manner on ihka oikea pitkäsoitto, jolla Lehto laittaa yksitoista raitaa noin 50 minuutin mittaiseen jonoon. Olen kuunnellut ja kuunnellut tätä albumia, jolta muuten ei löydy ainuttakaan em. EP:n raidoista. Useimmiten levy on soinut alkuperäisessä biisijärjestyksessä, mutta myös satunnainen listaus sekä muutaman raidan muodostamat mini-levyt on kokeiltuja kuuntelumuotoja. Niin tai näin, lopputulema on aina sama: biisijoukko hämmentää, yllättää ja ehkä hiukan ärsyttääkin.

Periaatteessa Lehto toistaa angloamerikkalaisen poprock-kulttuurin kaavoja ja kuvioita, mutta hän osaa sotkea ja sekoittaa lankoja juuri sen verran, että lopputulema rikkoo suurimman osan em. säännöistä. Lo-fi soundit ja tahallaan ’väärin’ kasatut rakenteet ovat tietysti tärkeitä palasia häiriökenttien rakentamisessa, mutta todellinen taika-avain onkin siinä, että kaaoksesta kumpuaa toistuvasti uudenlaisia järjestyksiä.

Esimerkiksi Väreet ja Ysävälle soundaavat hetkittäin jopa epävireiselle räminälle, mutta niin vain koukut nappaavat kiinni ja kummissa harmoniankaltaisissa on vetoa. Samoin alkuun lähinnä hylkimisreaktioita aiheuttanut Tähtisilmä on ihan kaunis jokin, joka kantaa ylpeydellä yli seitsemän ja puolen minuutin mittansa. Tähän kun lisää kiekon sulkevan Unimaan kömpelön herkkyyden, niin johan on purtavaa. Rockissa soi runsaasti 70-luku, sekä kaikki sitä seuranneet aikakaudet, mutta myös nyt vedet sekoittuvat toistuvasti.

Salattu manner tuo väistämättä mieleen Barrettin soolotyöt, joiden kyytiin en niin ikään tainnut koskaan päästä. Tämä ei kuitenkaan estä minua näkemästä teosten suuruutta ja ihmeellisyyttä. Salattu manner totta tosiaan.